Tiedettä, taidetta, kulttuuria vai mitään?
Aamun Hesarissa oli juttu kirjastoapurahojen jakautumisesta kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden kesken. Jutun pointti oli, että kaunokirjallisuudelle menee 90% apurahoista. Eihän siinä mitään kummallista ole, se lukee suoraan säännöissä.
Mielenkiintoinen juttu kyllä oli monessa mielessä. Siinä Kirjailijaliiton Päivi Liedes toteaa: ”Tietokirjallisuus ei ole taidetta, vaikka joskus tuntuu, että tietokirjailijat ajattelevat niin.” Eli siis kaunokirjallisuus on kategorisesti taidetta.
Vahvaakin vahvempana perusteluna tälle kirjastoapurahalautakunnan puheenjohtaja toteaa samassa jutussa, että ”Meillähän on yhteiskunnassa aika vahvat tukijärjestelmät tieteelle. Esimerkiksi Suomen Akatemian määrärahat ovat satakertaiset taiteen tukijärjestelmiin verrattuna.” Eli tietokirjallisuus on tieteen kirjallisuutta ja sitä tuetaan mm. Suomen Akatemiasta.
Ruokatiedon uutiskoosteessa oli tänään tiedote, jonka mukaan opetusministeriö on reagoinut ruokakulttuurin puuttumiseen kulttuurimääritteistään. Puuttumisesta on adressiakin koottu. Poiminta tiedotteesta: ”Hannele Koivunen opetusministeriöstä kertoo, että ruokakulttuurin tai muiden uusien taiteen alojen asemaa ei virallisteta. Ne otetaan osaksi kulttuuripolitiikkaa, jota tuetaan ja edistetään mahdollisuuksien mukaan.” Konkreettisena tekona ruokakulttuuri mainitaan tästä päivästä alkaen opetusministeriön nettisivuilla…
Ruokakulttuuri on siis paitsi kulttuuria, myös uusi taiteen laji. Hieno juttu! Mutta mistä alkaen se on ollut taidetta?
Kun itse jostain oikusta olen ryhtynyt väsäämään ruokakirjoja ja puuhaamaan ruokakulttuurin edistämiseksi, ei helppoa ole. Tämmöinen touhu tuntuu putoavan kaiken väliin, sillä Suomessa ei mitään näytä syntyvän ellei kaikkea tiukasti määritellä ja lokeroida! Pitää olla järjestelmä.
toukokuu 8th, 2009 at 12:49
Kyllähän ruokakulttuuri kovasti ainakin yrittää taiteen puolelle, ehkä kuvataiteen ainakin.
Ajatteleppa niitä isoja lautasia joissa on erilaisia pieniä palleroita tai nokareita siellä täällä ja sitten jokin kastike tai muu soossi on vapaalla kädellä ruiskittu pitkin lautasta.
Ei sellaisella mitään nälkää ole tarkoitus torjua. Niinpä eppäilenkin, että päätarkoitus on vain visuaalinen.
toukokuu 8th, 2009 at 16:12
Kirjastoapurahat ovat tärkeitä kaunokirjailijoille, mutta voisi niitä kyllä järjellä kohdentaa. Jos kyse on toimeentulotuesta, mitä ihmettä miljonääri Haavikko näillä apajilla teki? Lautakunnan puheenjohtajan heitto Akatemian rahoista oli tyhmä. Akatemia tukee tiedettä, ei populaaria tietokirjallisuutta, jota ylivoimaisesti suurin osa tietokirjoista on. Minulla on tilillä kahdeksan tietokirjaa, yhtäkään ei ole Akatemia rahoittanut – en ole pyytänytkään. Apurahoja olen saanut tietokirjailijoitten liiton Kopiosto-rahoista ja kustantajan säätiöltä. Ja olen niihin tyytyväinen, koska elannon saan muualta. Yhteiskunta tukekoon päätoimisia kirjailijoita.
toukokuu 12th, 2009 at 21:48
Voi kuinka taivaan toden LTT kirjoittaakaan. Oikein lämmittää sydäntä. Uskon, että Mummonkin!