Stubin-Väyrysen ulkopoliittinen linja?
Kuten olen aiemminkin esittänyt, olen Vanhan Liiton miehiä. Vanhan Liiton miehet oppivat, että ulkopolitiikan harjoittaminen pienessä maassa edellyttää, että on yksi ja yhteinen linja. Sitä sanottiin Paasikiven-Kekkosen linjaksi.
Sittemmin olen päätynyt kuitenkin ajattelemaan, että nykyisenkaltaisessa maailmassa ei yhtä ja autorisoitua linjaa enää voi oikein ajatellakaan. Maailma on niin monimutkainen, ettei sitä voi yhteen linjaan puristaa.
Lauantaiaamuna Paavo Väyrysen puhetta kuunnellessani rupesin ajattelemaan, että ehkä joku punainen tai jonkun värinen lanka olisi hyvä kumminkin olla olemassa kahden Ulkoministeriöön sijoitetun ministerin välillä.
Kenen intressejä Paavo Väyrynen oikeastaan haluaa edistää? Hänen kuvansa Suomen kansallisesta edusta ei taida olla ihan tästä päivästä. Hän oli kovasti vastaan Euroopan unionin itäistä ulottuvuutta, koska se hänen mielestään jakaa Eurooppaa, Natonkin jakaa Eurooppaa. En oikein ymmärrä. Natoon on liittynyt vuoden 1999 jälkeen 12 uutta jäsentä ja halukkaita ilmaantuu kaiken aikaa.
Joku motiivi heilläkin täytyy olla. Vaikea ajatella, että se olisi Euroopan jakaminen tai houkutuksille altis luonto. Ehkä se on heidän käsityksensä heidän kansallisesta edustaan.
Ei silti, ei se ministeri Stubinkaan ulkopolitiikka nyt aivan loppuun asti hiottua ole. Esimerkiksi tämä auton takakontissa kuljetetun pojan tapaus on aika vakava asia ja olisin odottanut vähän analyyttisempää otetta ministeriltä. On kovin vaarallista ajatella, että erinomainen julkisuuskuva ja sen säilyttäminen olisivat osoitus onnistuneesta politiikasta.
Taitaa olla vähän niinkin, että kun työparina on Suomen kokenein elävä poliitikko, niin se vähän heijastuu siihen politiikan tuotokseenkin. Kannattaisko teidän vähän isommalla porukalla siellä Valtioneuvostossa istua alas ja käydä läpi sitä yhteistä agendaa vaikkakaan ei linjaa.
toukokuu 26th, 2009 at 0:22
Voihan se olla niinkin, että Paavo Väyrynen on lopulta oikeassa. Kun ei muuta suhtautumistaan Neuvostoliittoon, vaikka Neuvostoliitto lakkaa olemasta, niin ehkä Neuvostoliitto eräänä päivänä palaa takaisin ja Paavo saa kultaisen kruunun.
toukokuu 26th, 2009 at 8:49
Muistan vielä, kun Kekkosen pelättiin myyvän meidät
Yksi iloinen Karjalais rouva sanoi: Kuka muu “ryssin kanssa ripaskaa tanssisi” Voisisko sen paremmin sanoa.
Kyllä Kekkonen oli oikea mies oikeaan aikaan, en Väyrystäkään arvostele.
toukokuu 26th, 2009 at 12:26
Voit olla, Taimi, oikeassakin. Enemmän kuin Kekkosen toiminta oli noihin yksimielisen ulkopolitiikan vuosien aikaan vinossa se, että Kekkosen nimestä ottivat oikeutuksen toimilleen monet, jolla ei ollut minkään valtakunnan demokraattista valtakirjaa. Se oli sen ajan urhoutta.