Ponnetonta vaalikampanjointia
Olin pienellä lomanpätkällä pois maasta mikä näkyi myös Kannuvalimossa. Ei tullut tarinaa normaaliin tapaan. Nyt taas tulee.
Pieni poissaolo oli tuonut paitsi uskomattoman kesän vehreyden, eurovaaliehdokkaiden mainokset katukuvaan. Ehdokkaiden naamankuvat maksetuissa ulkomainostauluissa herättävät pohtimaan koko vaaliasetelmaa markkinoinnillisessa mielessä. Eurovaaleihin ei talkoomeininki eikä lyhtypylväisiin ja kaikkialle kiinnitettävät julisteet kuulu. Mainostetaan hillitysti ostetuilla mainospaikoilla ja sillä siisti.
Internetissä tietty ollaan sekä omilla naamoilla ja puolueina. Nettisivujen plaraaminen (myös YouTube), katukuva, päivälehdet. Niistä se kokonaiskuva nyt muodostuu. Kohta mukaan tulee täysillä myös tv.
Kaikesta tästä syntyy mielikuva. Ja se ei kovin kaksinen todellakaan ole, on kyse sitten ehdokkaista tai puolueista.
Kaikessa näkyy vähäinen innostus. Mennään nämä nyt läpi ja katsotaan mihin se riittää, on homman henki, niin kuin muussakin suomalaisurheilussa kansainvälisillä kentillä.
Puolueiden ja ehdokkaiden nettisivut ovat ponnettomia ja/tai imagollisesti sopimattomia. Mitään vastauksia järkevästi sieltä on turha hakea.
Ulkomainostolpat taas pyrkivät maalaamaan ehdokkaista kauniita ja innostavia. Naamalla myydään, ei viestillä eikä puolueen nimellä tai logolla. Nämä kaikki ovat kohtuullisen hyviä. Naama, numero ja yhdentekevä slogan. Siinä se on. Kunnallisvaali-ilmoituksia vähän nätimmillä pärstäkuvilla.
Ei liene yllätys kenellekään jos läpimenijät löytyvät kaikki tunnetuista poliitikoista. Jännittävää on vain menettääkö Keskusta yksi vai kaksi paikkaa. Veikkaan kahta, niin ponnetonta on kampanjointi.
Eikä se kovin aurinkoiselta näytä demareissakaan. Hyviä ehdokasnimiä on, mutta riittääkö se muuta kuin ensimmäiseen kaarteeseen?
Siinä missä ”vanhat puolueet” nojaavat maksettuun mainontaan, näyttää Soinin porukka keskittyvän median vesikelkassa vetämiseen. Ja hyvin näyttää kulkevan.
Kaiken tämän jälkeen pohdituttaa se mistä voi tai voisi tulla tarvittava vaali-innostus. Ei kai mistään?
Vaalikoneet junnaavat myös näissä vaaleissa. Olen taas pirruuksissani käynyt muutamassa arvioimassa tilannetta. Jossain parikin kertaa.
Tulokseni ovat olleet hämmentäviä. Mikään ajattelemastani ehdokkaasta ei ”matsaa” koneessa. Kärjessä ovat aivan muut ehdokkaat vääristä puolueista. Muissa vaaleissa kone on toiminut, nyt ei.
Mistä se kertoo? Entä minkälainen signaali on vaali-innostus?
Parin viikon päästä se nähdään
toukokuu 27th, 2009 at 11:44
Samaan aikaan toisaalla. No Visa, Visa. Siis ei väärin sammutettu vaan väärin m a i n o s t e t t u. Olen tässä äänestämään lähdössä eli ehdokas varmistui jo kun hän ilmoitti mukaan lähdöstään. Eikä kyseessä ole Ari Vatanen, Jani Sievinen, isä Mitro tai videokasettimies. Äänestäjän ors..eiku uurnilla nähdään.
toukokuu 27th, 2009 at 13:20
Visa hyvä, jos vaalikoneiden tulokset eivät tällä kertaa “mätsää” olet varmaan tähän asti äänestänyt väärää puoluetta
Totta puhuen nuo vaalikoneiden vastausvaihtoehdot ovat aivan liian yksisilmäisiä. Itselleni jäi mieleen kysymys, jossa tivattiin voiko islamilainen Turkki tulla EU:n jäseneksi. Mitä hiivatin tekemistä uskonnolla on tämän asian kanssa, jos Turkki muuten täyttäisi jäsenyyden ehdot (mitä en ihan heti usko tapahtuvan). Tuskinpa Turkin mukanaolo toisi sharia-lakia Euroopan Unioniin.
Ja lopuksi järkyttävä (kenties) paljastus: YLEn vaalikone antoi minulle ehdokkaaksi Mitro Revon (jota kirkolliskokouksen päätöksellä ei siis pidä Isä Mitroksi kutsuttaman). Vastauksemme olivat melkeinpä yksi yhteen!
toukokuu 27th, 2009 at 22:05
Äänestin jo, ei tartte enää käännyttää. Vaalikone antoi vasta kolmennella auttamisella oman ehdokkaani kymmenen parhaan sakkiin niin että sain häntä äänestetyksi
toukokuu 30th, 2009 at 18:40
Äänestin minanäkin likiarvoa, koska EU ja sen parlamentti ovat tunnetusti “mahdollisimman lähellä kansalaisia”. Drink positive.