31.5.2009

Venäjältä mallia?

Minusta on aivan luonnollista ja perusteltua, että Tarja Halonen istuvana presidenttinä puolustaa presidentin asemaa perustuslakikeskustelussa. Niin hänen tuleekin tehdä. Olisi perin omituista, suorastaan sopimatonta, jos olisi toisin päin.

Istuva presidentti on keskusteluissa puolustuskannalla. Hänen on löydettävä argumentteja kahden toimijan mallille. Ikävä kyllä, niitä ei Suomen kaltaisista kehittyneistä demokratioista vertailun avulla löydy.  Monet viiteryhmämme maista ovat kuningaskuntia, kuten läheisimmät Pohjoismaat. Saksa, Itävalta ja Benelux –maat, joihin etenkin EU:n raameissa usein samaistumme, eivät tue kahden valtakeskuksen mallia. Sen sijaan esimerkiksi Puolasta tai Tsekistä löytyy vasta-argumentteja.

Loppujen lopuksi on aika vaikea löytää jonkinlaista yleispätevää perustetta sille, että nimenomaan vakiintuneissa demokratioissa yhteiskunnallista tasapainoa pidettäisiin yllä kahden valtakeskuksen mallilla.

Minusta on ajattelematonta viitata Venäjään tässä asiassa. Toki Venäjällä on kaksi johtajaa, mutta kuten presidentti itsekin huomautti, on Venäjällä paljon tehtävää  demokraattisen yhteiskunnan perusarvojen kanssa. Mahtaako kahden johtajan malli Venäjää tuottaa enemmän tasapainoa kuin kilpailua?

Olisi hyvä, jos presidentti kehittelisi ihan suomalaisista lähtökohdista perustelut sille, miksi hänen mielestään kahden johtajan malli on säilyttämisen arvoinen. Suomalaisten rakkaus siihen ei riitä perusteeksi etenkin kun sille ei näytä olevan selkeää kannatusta.

4 kommenttia “Venäjältä mallia?”

  1. heikkilä:

    Jakke Söderman perusteli vahvaa pressaa näin:
    ”Meidän poliittinen eliitti haluaa katkaista kansalta mahdollisuuden vaikuttaa presidentin kautta ulkopolitiikkaan. Ja kansa taas tukee voimakkaasti tätä vaalitapaa, koska se haluaa, että valitaan joku, joka varoittaa ulkopoliittisista vaaroista ja joku, joka vahtii puolueita. Sehän on aika huvittavaa, että (meillä) on hyvin porvarillinen maa ja valitaan demaripresidentti. Et siis kansa haluaisi pitää silmällä mitä tehdään. Tässä siis oikeastaan halutaan tukkia linjat, ottaa häneltä (presidentiltä) valta pois.”
    Siis pitäiskö Jakken mielestä valita porvaripressa silloin, jos demarit voittavat eduskuntavaalit? Tuo “puolueiden vahtiminen” kyllä herättää myönteisiä tuntemuksia monessa mutta mahtaako olla realismia. Ahtisaari kyllä valittiin juuri siksi, että haluttiin irtiotto puolueiden kartellista.

  2. Lyrisch Tragisch Tenor:

    Miksi presidentin pitäisi keksiä jotain perusteluja? Eikös se ole hyvä, että pieni maa saa kaksi edustajaansa foorumeille? Ei kai tämä nyt ole takana joku suomalalaistyyppinen alemmuuskompleksi, kun muillakaan ei ole?
    Minusta poliittinen eliitti jotenkin liikaa väheksyy sitä, että kansa tuntuu pitävän presidenttiä viimeisenä lukkona (näin Pohjalaisiin viitaten), näitä pääministereitä ja muita ministereitä tulee ja menee.
    Jos pääministeri ei pysty istumaan toisella tuolilla pressan rinnalla, niin eikös pääministerin voisi vaihtaa? Ei kai se sen kummempaa ole. Eiköhän keskustasta löydy joku toinenkin istumaan ko. pallille? Varmaan sieltä vielä joku nuhteetonkin löytyy ministeriksi.

    Jos jollain Ranskalla tai Italialla olisi olleet molemmat “päät” mukana, niin ne eivät edes suostuisi keskustelemaan asiasta.
    Meidänkin presidentti voisi tehdä samoin.

    Ennnenminkin pitäisi keskustella siitä, pitäisi presidentille lisätä valtaa.

  3. Ralf Grahn:

    Kyllä Suomen olisi aika siirtyä parlamentaaristen demokratioiden joukkoon.

  4. Lyrisch Tragisch Tenor:

    Keitäs tuohon parlamentaaristen demokratioiden joukkoon kuuluu? Teoriassa varmaankin monikin, mutta entäs käytännössä?

Jätä vastaus