4.6.2009

Kestääkö Kiina?

Olen monesti ajautunut pienimuotoiseen sanaharkkaan Kiinan tulevaisuudesta maahan uskovien ja siitä innostuneiden kanssa. Kovin yleisesti katsotaan Kiinan talouskasvun jatkuvan loputtomasti ilman kriisejä. Kasvua on jatkunut jo vuosia ja talouskriisistäkin näytetään selviävän.

Mutta peruskysymys on, kestääkö Kiinan yhteiskunnallinen ja poliittinen vakaus. Tai paremminkin, voiko kestävää, puhumattakaan kestävään kehitykseen perustuvaa kapitalismia toteuttaa totalitaristisen poliittisen vallan alla.

Tämä tulee väkisin mieleen, kun seuraa päivän uutisointia 20 vuotta sitten tapahtuneen Tiananmenin verilöylyn tapahtumista ja etenkin vuosipäivän ”vietosta”. Kuinka pitkään kapitalismia ja kasvua voidaan toteuttaa totalitaarisessa ohjauksessa?

Tähän asti tämä on onnistunut, koska poliittista vakautta on voitu ostaa juuri hyvinvointia tuottamalla. Mutta jatkuvasti tulee vastaan uutisia tyytymättömyydestä, jonka pohjana on sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus. Puhumattakaan ympäristön tilasta ja sosiaalisista ongelmista. Kansalaisoikeuksista ja ihmisoikeuksista ei kannata edes puhua.

Olen varma, että näin ei tule jatkumaan loputtomasti. Kiinan kommunistisen puolueen on löydettävä ratkaisuja, jolla kasvavat yhteiskunnalliset paineet hallitaan. Nyt sitä tehdään ostamalla eliittien ja avainryhmien suosiota tarjoamalla näille huomattavia etuja. Muita hallitaan kovin ottein. Tällä ostetaan aikaa.

Kiinan vakaus on muulle maailmalle valtavan tärkeätä. Ajatelkaa Yhdysvaltoja: Kiinan käsissä on ainakin neljännes Yhdysvaltain ulkomaille laskemista lainapapereista. Näinä kriisin aikoina Yhdysvaltain vajeen kattaminen on Kiinan käsissä.

Ei ihme, että muu maailma ei juurikaan katso tarpeelliseksi katsoa Kiinan sisälle.

2 kommenttia “Kestääkö Kiina?”

  1. heikkilä:

    Jos Kiinassa olisi joskus, edes lyhyen ajan, vallinnut aika, jolloin kansa olisi kokenut, että sillä on ihmisoikeudet ja vapaus, voisi odottaa, että kärsivä köyhä kiinalainen tietää mitä sanat ihmisoikeus ja vapaus tarkoittavat. Talouskasvusta hyötynyttä auton omistajaa ei taas voisi vähempää kiinnostaa, antoiko hänelle auton kommunismi vai markkinaliberalismi. Hän tahtoo vain stereot lisäksi.

  2. Virva:

    Kiinalaisuuden pohtiminen on tärkeä ja moniulotteinen asia, kiitos Esko asian nostamisesta esille. Olen huomannut että asiaan ei juurikaan ole yritetty suomalaisessa keskustelussa (tutkimusta lukuunottamatta) mennä pintaa syvemmälle. Kiinalaisen ajattelun ja kulttuurin tuntemus on huonoa ja ymmärrys hämärää.Emme tunne kiinalaista ihmiskuvaa.Kiinan rooli maailmassa tuskin tulee vähenemään ja paremman ymmärryksen hankkiminen kiinalaisesta ajattelutavasta lienee vielä edessä, tahdoimmepa tai emme.
    Kiinassa on aina perusteltu vahvaa kansalaisten kontrollointia sillä, että väkirikkaassa maassa “liikaa vapautta” seuraa anarkia ja sekasorto. Niin valtion toiminnassa kuin ihmisten välisissä suhteissa on vallittava hierarkia jotta järjestelmä on tasapainoinen ja harmoninen. Ylemmän ja alemman ero ei kiinalaisen ajattelun mukaan ilmaise eriarvoisuutta vaan se ilmaisee asioiden järkevää järjestystä. Kun me länsimaiset puhumme yksilön oikeuksista (ihmisoikeuksista), kiinalaiselle sellaisella käsitteellä ei ole oikeastaan sisältöä sillä vain yhteisöllä on merkitystä – yksilö saa merkityksensä yhteisön jäsenenä. Yhteiskuntajärjestelmä, jolla on vahva ote ihmisten ajatteluun ja psyykeen ja joka hyödyntää vanhoja kiinalaisia perushyveitä kuten pysyvyyttä ja uskollisuutta, pitää oikeastaan hyvin nerokkaasti jäseniään kurissa. Silloin ajatus jostain tuntemattomasta vaihtoehdosta, joka “rikkoo harmonian” ja aiheuttaa mahdollisesti epäjärjestystä, tuntuukin ehkä pelottavammalta vaihtoehdolta.
    Historiallinen lainalaisuus on toki sekin, että “vapaata ei loputtomiin voi vangita”. Arvaan että rytinä voi olla melkoinen kun se ajatus saa riittävästi jalansijaa.

Jätä vastaus