Historiaa kirjoitetaan tänään tenniksen Ranskan avoimissa.

Oikeastaan sitä on tehty jo harva se päivä. Mutta näistä kahdesta historiallisesta tapahtumasta puhutaan vielä kymmeniä vuosia:

1.
Robin Söderling (sijoitus 23.) pehmitti Rafael Nadalin (1.) neljännellä kierroksella ja esti häntä voittamasta ensimmäisenä miespelaajana kisaa viidettä kertaa peräkkäin.

2.
JOKO:
Roger Federer nosti itsensä kaikkien aikojen suurimmaksi miestennispelaajaksi päästyään vihdoin tempaamaan Musketöörimaljan suorille käsille ja täydentämään 14. Grand Slam -mestaruudellaan kokoelmansa vielä sillä ainoalla puuttuneella pokaalilla.

TAI:
Robin Söderling esti voitollaan Roger Federeriä nousemasta kaikkien aikojen suurimmaksi miestennispelaajaksi päästyään tempaamaan Musketöörimaljan suorille käsilleen saavutettuaan sekä ensimmäisen Grand Slam -mestaruutensa että ylipäätään ensimmäisen massaturnauspokaalinsa.

Miten siis käy?
Roger Federer on kerännyt itse ja aivan vapaaehtoisesti harteilleen koko tennismaailman paineet, mikä on näkynyt hänen kehon kielessään jokaisessa Pariisin-ottelussa. Herääminen omaan peliin on kestänyt joka kerta kauan, ja putoaminen Haasia vastaan oli yhden juuri ja juuri voitetun pisteen päässä. Jokaisen ottelun käänne on ollut enemmän kiinni sattumasta ja vastapelaajan otteen hetkellisestä menetyksestä. Niihin kuningas Roger on pystynyt tarraamaan – ja vasta sitten hän on jälleen päässyt pelaamaan (lähes) omaa mestarillista peliään kohti voittoa.

Robin Söderling on taasen noussut vuosien odottelun jälkeen omalle tasolleen nimenomaan henkisen valmentautumisen ansiosta. Mainion valmentajansa Magnus Normanin (Pariisin-finalisti vuonna 2000) kanssa hän on kirjoittanut tähän mennessä jokaiseen kuuteen otteluunsa toimivan Match Planin: kova, suora ykkössyöttö – tehokas, rohkea kakkossyöttö – suora, teräksinen kämmen – terävä rysty – taktiset yllätykset – kova tempo – TASAISUUS. Entinen tuittupää on pysynyt ruotsalaisen coolina myös hävityn erän jälkeen. Ainoa alamäki alkoi Gonzalez-ottelun kolmannen erän tilanteessa 2 – 0/ 1 – 1, jolloin kehon kieli muuttui ja peliin ilmestyi kesken jääviä puolilyöntejä. Mutta ylämäki alkoi yhtäkkiä viidennen erän tilanteessa 1 – 4. Gonzalez oli alkanut varmistella ja Robinin sattumavoittopallon jälkeen, kuin napista painaen, ryhti parani, oma peli palasi ja hän voitti viisi peliä peräkkäin.

Henkisesti Robinilla on nyt kannustimenaan voitontunne (”Kun”) koko kehossaan – Rogerilla taasen taakkanaan selkeä epävarmuus (”Jos”) jokaisen ottelun kangertelusta.

Robinilla EI OLE MITÄÄN menetettävää (tuskin hän on edes ajatellut, että häviämällä hän EI nousisi ensimmäistä kertaa Top-kymppiin).

Rogerilla on PALJON menetettävää.

“Mukavaa, että verkon toisella puolella on vihdoin joku toinen” myhäili Roger hiljaa lehdistötilaisuudessa. Kuin omaksi kannustuksekseen hän viittasi myös voittotilastoonsa Söderlingiä vastaan (9 – 0, tosin hän itse muisti 5 – 0) – jolla ei kuitenkaan tässä tilanteessa ole mitään merkitystä. Hän tietää, että hän on pelannut huonosti. Hän tietää, että Robin on pelannut hyvin.

Soisin Rogerille vihdoinkin sen voiton, jonka eteen hän on tehnyt viimeiset viisi vuotta niin paljon töitä. Kaikki on nyt kiinni hänestä itsestään. Ei Robinista.

Mutta silti uskon, että tänään kuullaan Ranskan avointen palkintojenjaossa “Du gamla, du fria” kuten yhdeksän kertaa aikaisemminkin.

P.S. Päivän hyötyliikunta: Äänestämään!