Yllätyksiä kuitenkin
Eurovaalit on käyty ja vaikka etukäteen tuntui, että niistä on tulossa kovin mielenkiinnottomat, toisin kävi.
Perussuomalaisten voitto oli murskaava. Tuskin kukaan uskoi, että voitosta tulee niin kova kuin etukäteen vaikutti. Lopulta se oli vielä kovempi.
Kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten liitto oli järki-sellainen, kristillisdemokraateille. Ilman vaaliliittoa vasemmistoliitto olisi vienyt paikan. Vaaliliitto aiheuttanee ilmiönä keskustelua vasemmistossa. Ja yhteistyö yleensäkin.
Sekä keskustan että demarien tappio prosenttiosuuksissa oli järkyttävä: kummallakin n. 4 prosenttiyksikköä. Eikä vasemmistoliittokaan kauas jäänyt.
Vaalijärjestelmästä kun vähän väliä puhutaan, pelkkä henkilövaali ilman mitään suhteellista järjestelmää olisi antanut käytännössä saman lopputuloksen kuin nyt vaalitulos. Mutta se lienee sattumaa.
Istuvat euroedustajat pärjäsivät hyvin. Yllättäjiä oli Ville Itälä, joka keräsi entisen äänipottinsa jopa vähän sitä kasvattaen. Samoin Hannu Takkula, joka paransi selvästi tulostaan. Anneli Jäätteenmäen vetovoima lähes puoliintui, 50 000 menetettyä ääntä.
Varsinaisia voittajia puolueista ei ollut kuin perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien liitto sekä vihreät. Ai niin, ja tietenkin rkp, sillä sillehän käy aina hyvin.
Voittajana tuskin voi pitää koko järjestelmääkään. 40,3 prosentin äänestysaktiivisuus ei paljon naurata.
Mietittävää tulos aikaansaa siellä sun täällä. Mainostoimistojakin taitaa mennä vaihtoon…
Valtakunnassa kaikki taas hyvin eduskuntavaaleihin asti.
kesäkuu 8th, 2009 at 9:28
Toivottavasti menneille vuosikymmenille unohtunut vasemmisto oppii eurovaalien läksynsä ja alkaa päivittää oppejaan ja olemassaoloaan. Jos sanottava ei mitenkään kohtaa nykyaikaa, ei virhettä pysty parhainkaan mainostoimisto korjaamaan. Tai sitä, että viestiä ei oikeastaan edes ole (vrt. SDP).
kesäkuu 8th, 2009 at 10:00
Näin se on, demarien (ja muidenkin) on opittava jotain tuosta Soinin kansanomaisuudesta ja populismista. Näin se vain on! Demarit ovat yrittäneet ilmeisesti terävöittää oppositiopolitiikkaansa eduskunnassa, mitä nyt telkkarin uutisissa joskus on nähnyt eduskunnan keskusteluja. Se kylläkin on tuntunut kamalalta nalkutukselta, puheenjohtajan kimeätä ääntä ei kestä kuunnella (varmaankin on puhunut asiaa, jos vain olisi jaksanut kuunnella).
Oikeiston menestys kuitenkin hämmästyttää, sehän on kuitenkin ollut etenkin ajamassa tuota “vapaata kilpailua” yms. yksityistämäistä, jotka ovat johtaneet tähän maailmanlaajuiseen lamaan.
No, menestys ei johtune kannatuksen kasvusta vaan vasemmiston kannattajien äänestyslaiskuudesta.
Vihreätkin saivat kaksi edustajaa, vaikka eikös joku oppinut juuri ennen vaaleja todistanut, että vihreiden kannat ovat lähellä kommareiden kantoja. Jonkin sortin sossuja vihreät ilmeisestikin ovat, ainakin sosialisoimassa kuluttajan kukkaroa erilaisilla veroilla ja maksuilla.
kesäkuu 8th, 2009 at 11:48
Tennismatsin jälkeen oli mukava seurata toistakin kamppailua, jossa oli jopa suomalaisia loppukilpailussa.
Ensiksi kiitos ja onnittelut Kannuveli-Eskolle vahvasta kommentoinnista TV1:n vaalivalvojaisissa!
Muuten ei voi kuin jälleen kerran ihmetellä YLE:n suomenkielisten vaalivalvojaisten kömpelyyttä. Katsojia johdettiin rankasti harhaan aivan laskennan viimeisille minuuteille asti, kun MEPpi-kuvagalleriassa jo ennakkoäänien julistamisesta asti luki VALITTU, vaikka muutoksia tuli koko ajan – ja puolueiden äänimäärien kehityksen pitäisi olla hyvin tiedossa edellisistä vaaleista.
Ikävimpään asemaan joutui turkulainen Vasemmistoliiton Annika Lapintie, joka kymmeniä kertoja julistettiin Brysseliin-menijäksi, ennen kuin Vihreiden Heidi Hautala kiilasi sivuun varman VALITUN, kaverinsa Satu Hassin ja Hassi taas kiri kalkkiviivoilla ohi Lapintien ja koko puolueen.
Mustassa surunauhassa pyöri koko ajan kolmetoista oikeaa tai väärää nimeä puoluejärjestyksessä, kun taas sitä ainoata kiinnostavaa vertailuäänten listaa ja varsinkin sijoja 12 – 15 vilauteltiin vain silloin tällöin. Kahdelle sivulle jaettu paikkajakauma puolueittain olisi paremmalla grafiikalla mahtunut yhdellekin samoin kuin prosenttiosuudet.
Ison Pajan vaalivalvojaisten haastattelijat eivät hallinneet työtään eli asiantuntevaa keskustelua puolueiden puheenjohtajien ja ehdokkaiden kanssa. Kukaan mahdollisista asiantuntijoista ei ollut ehtinyt selittää heille, missä vaiheessa kannattaa ruveta onnittelemaan Brysseliin menijöitä – nyt homma oli alusta asti tyhjänpäiväistä inttämistä.
Eikö televisiossa ole small talkin osaavia politiikan toimittajia (tai urheilun tai kulttuurin tai…)? Puoluejohtajat sen sijaan pärjäsivät paremmin – niin voittajat kuin häviäjät – vaikka selvästi kiusaantuivat amatööritoimittajien työntäessä mikrofonia suuhun.
FST5:n studiossa asia sujui vauhdikkaammin, kun äänessä olivat vakuuttava toimittaja Jonas Jungar, aivan mahdottoman hauska, asiantunteva ja viihdyttävä legendaarinen urheilutoimittaja (!) Kaj Kunnas. Asiantuntijana oli letkeä professori Göran Djupsund – joka kiivaissa loppukahinoissa tosin lueskeli pitkään jo vanhentuneita äänimääriä.
Olen pitänyt kunnallisvaalien jälkeen sähköpostini auki Sfp/Rkp:n viesteille – minua kiinnostaa aina, MITEN asiat tehdään, kun on noita yliopistollisia arvosanojakin viestinnästä ja valtio-opista. Kampanja onnistui mielestäni hyvin ja nyt porukalla taitaa olla kunnon ähäkutti-fiilis. “Sillehän käy aina hyvin” – nåjaaa…
Trevligt resa till Bryssel, Calle!
kesäkuu 8th, 2009 at 12:16
Stefan Wallinilta kyseltiin kaksi tuntia ennen ääntenlaskun päättymistä jommassakummassa suomenkielisessä vaalistudiossa, että vit… harmittaako nyt kun RKP ei saa yhtään edustajaa läpi. Myönnä nyt Stefan vaan, että vit… harmittaa.
Johon Wallin rauhallisesti, että ei vit… harmita sillä RKP:laiset eivät perinteisesti äänestä ennakkoon ja yksi ehdokkaista on jo sijalla 15. tmv. Ja tulihan se yksi läpimennyt ehdokaskin sieltä lopulta.
Huvittavaa asennemanifestaatiota ja huonoa valmistautumista vaalitoimittajalta!
kesäkuu 9th, 2009 at 12:06
Yleisradion toimittajien ammattitaidottomuus ja tökeryys oli todella silmiinpistävää. En silti voinut olla naurahtelematta mm. Soinin haastattelulle, jossa naistoimittaja ei edes pikkiriikkisen kyennyt piilottamaan halveksuntaansa – poliittinen mielipide syöksyi toimittajan silmistä, suusta, käsivarsien asennosta!! “Mitäs sitten aiot…?” “Niin mutta mitäs jos…?” “Mitäs siihen sanotte?” “Kuinkas sitten suu pannaan…?!”
Verrattuna nyt esimerkiksi sitten demarihaastatteluihin, joissa täti näytti siltä, että olisi halunnut halata haastateltavaansa, lohduttaa pientä häviäjää.