Suomi on erilainen
Nyt on sitten kaksi päivää päivitelty Euroopan parlamentin vaalien tulosta. Euroopan tasolla on huomionarvoisaa, että tässä vaiheessa joukkoon ”muut” kuuluu poikkeuksellisen paljon edustajia.
Euroopan parlamentin kotisivuilla arvioidaan, että ryhmässä olisi peräti 93 edustajaa. Tämä on seurausta siitä, että parlamenttiin valittiin paljon erilaisten pienten ja oikeastaan aikaan sidottujen ryhmien edustajia. Heillä ei ole valmiina mitään poliittista ryhmittymää, johon liittyä. Mutta suurimmalta osin lienevät EU-kriittistä väkeä.
Tämä lähes sadan hengen joukko tulee käymään kovia keskusteluja siitä, minkälaisia ryhmiä ne saavat aikaan. Sääntöjen mukaan tarvitaan 25 edustajaa vähintäin seitsemästä maasta, jotta ryhmä syntyy. Se ei ole helppoa. Näitä edustajia ei oikein yhdistä mikään.
Timo Soini on Suomesta valituista ainoa ilman ryhmää.
Suomesta pyrki parlamenttiin kolmetoista puoluetta ja yksi yksittäinen yrittäjä. Seitsemän sai edustajiaan mukaan. Vain Vasemmistoliitto eduskuntapuolueista jäi ilman.
Mukana olivat myös Suomen Kommunistinen puolue, Suomen Senioripuolue, Itsenäisyyspuolue, Köyhien asialla ja Suomen Työväenpuolue. Nämä sirpalepuolueet saivat yhteensä 1,4 prosenttia äänistä. Liisa Sulkakoski yksinään sai 0,5 prosenttia.
Meillä eivät siis EU-vastaiset tahot asetu erikseen ehdolle. Itsenäisyyspuolue oli ymmärtääkseni anoa, joka selvästi vaati Suomen eroa unionista. Se sai 3613 ääntä. Ruotsista ja Tanskasta esimerkiksi on ollut edustuskin parlamentissa unionin vastaisista puolueista. Tanskasta taisi nytkin tulla yksi valittua.
Suomessa EU-kritiikki kulkee tavallisten puolueiden sisällä. Se on minusta hyvä asia. Ja se ainoa selkeästi EU-kriittinen puolue sai sen yhden paikan. Kannuvalimo seuraa kiihkeästi, minkälaisen kodin Timo Soini Brysselistä löytää ja tarkoitan nyt poliittista kotia.
kesäkuu 11th, 2009 at 10:53
Vaalitulosta on kommentoitu eri kanteilta muutama päivä ja syitä tulokseen on pohdittu eri tavoin riippuen pitkälti siitä, lukeutuuko voittajiin, häviäviin vai siihen suurimpaan joukkoon, joka ei ole kumpaakaan. Suomalaisilla puolueilla on toki (vielä) ohjelmallisia ominaispiirteitä, mutta on henkilöpuolellakin eroja. Kokoomuksessa kaikki valovoimaisimmat hahmot ovat miehiä (Katainen, Stubb, Niinistö, Häkämies). Vihreissä kaikki ovat naisia(Sinnemäki, Cronberg, Brax, Hassi, Hautala). Kärkidemarit ja -kepulaiset alkavat olla järjestään senioriosastoa (paitsi Jutta), vasemmistoliitolla tai RKP:lla taas ei ole kärkinimiä, jos kansalta kysytään. Persuissa puolue = Soini. Mutta eiväthän tällaiset asiat tietenkään vaalitulokseen vaikuta, vaan äänestäjät lukevat ohjelmia.
kesäkuu 13th, 2009 at 13:23
Niin Suomessa – lukuun ottamatta periferistä maaseutua – EU-kriittisyys on julkisuudessa ja puolueissa ollut jokseenkin mietoa. Otetaan nyt esimerkiksi vocation féderale, joka meillä tiedotusvälineissä on jostain syystä otettu pitkään tulevana tosiasiana. Se on kaikkea muuta kuin sitä.
Esko Seppänen edusti jopa jonkinlaista EU-vastaisuutta (nauttien samalla kaikista sen eduista), mutta kun hän heti alussa totesi olevansa “tällainen EU-pelle” ja vääristeli tarkoitushakuisesti asioita, ei ihme sekään, että puolue nyt jäi meppiä vaille.
Soinin uusi puolueryhmittymä lienee liberaalit päätellen asioiden kulusta?
kesäkuu 13th, 2009 at 21:01
rhaapsaari
vieläkö se periferian raja kulkee kehä kolmosta pitkin?
vocation federale?
kaikella kunnioituksella
kesäkuu 13th, 2009 at 22:11
Hupsista, ei kai kukaan voi Turkua periferiseksi alueeksi nimittää, joten tässä tapauksessa täytynee puhua periferian periferiasta.