16.6.2009

Lohi on

Lohi on minulle niin kuin Mozartin musiikki. Olen saanut niitä molempia elämässäni liikaa. Enkä nauti kumpaakaan vapaaehtoisesti.

Punaisesta kalasta on tullut monta keskustelua (lue: riitaa) kotona. Mutta eilen illalla tuli oikein ähäkutti-olo, kun katselin TV1:n Ulkolinjan tuoreen ruotsalaisdokumentin norjalaisesta lohenjalostuksesta.

Ruotsalainen tutkiva journalismi on maailmankuulua. Ei siis ihme, että tämäkin ohjelma on herättänyt niin Ruotsissa kuin Norjassa  kiihkeän keskustelun. Suurten kauppaketjujen edustajat päästettiin heti sanomaan, että muutoksia myyntiohjeistuksiin on luvassa – 95 prosenttia Ruotsissa myytävästä lohesta tulee Norjasta.

Ohjelman tekijöiden ei tällä kertaa tarvinnut sukeltaa edes pintaa syvemmälle. Islantilainen “kalanjauhokuningas” esitti ylpeänä näytelmän konnaa (“Kyllä kalaa riittää, ihmisille ja valaille. Ja jos ei riitä, tapetaan kaikki f****** valaat”). Norjalaiset lohilobbarit ja teollisuuden puhemiehet olivat oikeasti onnellisen tietämättömiä valmistusprosesseistaan. Ja kansainväliset tutkijat paljastivat lohenmyyjien asiatiedot vääriksi.

Norjan yli tuhannen viljelylaitoksen tuotteista valmistetaan joka päivä yksitoista miljoonaa ruoka-annosta lohta. Ja tuotanto halutaan kaksinkertaistaa. Lohiteollisuuden mukaan viljely pelastaa maailman kalakannat, koska lohikilon tuottamiseen tarvitaan vain kilo rehukalaa. Oikea suhde on kilo lohta – 2,5 kiloa rehukalaa. Ja viljelylohien ruoaksi jauhettavat ruokapelletit sekä kalaöljy valmistetaan joko ryöstökalastetuista lajeista tai ihmisruuaksi kelpaavista herkkukaloista kuten makrillista, sillistä ja anjoviksesta.  Kolmasosa kaikesta maailmassa pyydettävästä kalasta rahdataan suoraan kalanjauhotehtaisiin. Poliitikkojen päättämät kansainväliset kalastuskiintiötä ovat vähintään kaksinkertaiset asiantuntijoiden suosituksiin verrattuna. Ja kun pienet lajit kalastetaan loppuun, suuret kalat eivät selviä ilman ruokaa. Eipä ihme, että lobbareiden kotisivut menivät uusiksi ennen kuin ohjelma oli saatu valmiiksi. Eikä ohjelmassa tarvinnut edes mainita jalostamoista karanneiden lohien villeille kannoille aiheuttamista tuhoista tai niiden levittämistä sairauksista.

Näillä yhtälöillä on varmasti jotain tekemistä myös meidän Bromarvimme kesäisten kalansaaliiden kanssa. Parikymmentä vuotta sitten appiukon kanssa nostettiin harva se aamu mukavia monen lajin saaliita omalle perheelle. Nyt ei kannata enää maksaa kalastuslupaa, kun voi olla varma lopputuloksesta vaikka yrittäisikin. Ennen Bromarvissa  oli kolme suurta savustamoa, jotka saivat paikallisilta kalastajilta tuoreen saaliin. Nyt ei ole enää kalastajia, ja kaikki kolme savustamoa on lopetettu – onneksi yksi hyväuskoinen yrittäjä savustelee pieniä saaliita kesätorilla kaupattaviksi.

En halua enää herättää lisää riitaa lohen mausta. Mutta kallellaan tämä halvatun maailma on, tässäkin asiassa.

P.S. No vähän pitää antaa periksi: Graavista lohesta nautin. Mozartista myös, kun sitä pääsee itse esittämään.

8 kommenttia “Lohi on”

  1. Julia:

    Eräiden tietojen mukaan yhden lohikilon tuottamiseksi vaaditaan neljä kiloa rehukalaa (mainittujen lisäksi myös sardiineja), jota teollisuusmaiden huippuvarustetut laivastot pyytävät nykyään lähinnä kehitysmaiden (vielä) runsaskalaisilta rannikkovesiltä. Pohjoisessa kalavarannot on jo ryöstökalastettu olemattomiin.

    Veronmaksajat tukevat tätä lystiä 7,5-15 miljardilla eurolla vuosittain. Vapaata kauppaa, nääs.

  2. Lyrisch Tragisch Tenor:

    Eiköhän siis pysytä hunajabroilereissa…

  3. Kari:

    Turha nostaa tikun nokkaan kalantuotantoa. Esimerkiksi naudanlihan tuotanto on sekä ekologisesti että moraalisesti vielä arveluttavampaa. Yhden lihakilon tuotantoon tarvitaan seitsemän kiloa rehua – joka pääosin on ruoaksi kelpaavaa viljaa eli kehitysmaiden nälkäänäkeviltä pois sekin. Maailmassa tuotetusta viljasta yli puolet menee karjan rehuksi! Lihakarjan kasvatus on lisäksi tuhonnut enemmän sademetsiä kuin mikään muu toimiala. Sen rinnalla suomalaisten metsä- ja öljy-yhtiöiden puuhastelut esimerkiksi Aasiassa ja Etelä-Amerikassa ovat häviävän pieni vaiva.

    Jos kasvatettu lohi ei kelpaa, lienee syytä unohtaa myös lihansyönti. Kasvissyöjänkin kannattaa valita lautaselleen vain todellista lähiruokaa eikä maailman toiselta laidalta rahdattua soijaa ja muita tuontivihanneksia, hedelmistä puhumattakaan.

  4. heikkilä:

    Hyvä, että graavi setään kelpaa. Jääkellarin lohi varmaan myös, Vahteran Antin mainiolla reseptillä ainakin. On koostumukseltaan tymäkämpää kuin graavi, joka pakkaa menemään lötköksi.
    Vaikea syödä mitään syyllistymättä. Mutta koetetaan…

  5. TP:

    Kari: Maailman meristä loppuu vapaana elävä kala ja kalastus elinkeinona, jos yksikään poliittinen instanssi ei pysty näkemään kuvaa koko maailmasta omien maidensa pieniä etuja puolustaessaan. Naudanlihasta pitäisi pystyä päättämään niin ikään – mutta missä? Ja aika monesta muustakin asiasta.

    Heikkilä: Tänään sai Hesarista lukea Mukkulan eikun Messilän kirjailijakokouksen alkamisesta. Mukkulan edesmenneen ravintolan lohiannoksesta alkoi lohikammoni. Mautonta, tuoksutonta, lössöä – ja HIEKKAISTA arvokalaa. Olikohan elikko uiskennellut pohjamudissa vai pudonnut Mukkulan kuuluisan jalkapallokentän multiin?

    Niin, saisipa vielä joskus Vahteran Antin vaikka mitä…

    Ruotsin-vuosiltani tuli muuten mieleen hupaisa kalajuttu. Kuningas ja puoli hovia olivat taas lähtemässä jokavuotiselle maakuntakierrokselleen kameraryhmät kintereillään. Juuri ennen matkaa kunkku tuli epähuomiossa vastanneeksi jonkin naistenlehden kysymykseen mieliruoastaan: lohi. Mitä tarjottiinkaan kuninkaalle JOKAISESSA vierailukohteessa?

  6. Julia:

    “Turha nostaa tikun …”. Niin, meidän jälkeemme vedenpaisumus. Ehdotan kuitenkin, että alamme pikaisesti tutkia geenimuuntelun keinoin kidusten palautusta ihmiselle. Pääsisimme vihdoin itse syville vesille.

  7. Kari:

    Heikkilä on aivan oikeassa siinä, että tänä päivänä on vaikea syödä mitään syyllistymättä. Onneksi olutta voi sentään juoda hyvällä omallatunnolla, koska se on todettu Suomen ekologisimmaksi elintarvikkeeksi!

    http://www.viisitahtea.fi/content/view/2753/129/

    Perisuomalaista sanontaa mukaillen voisikin toivoa, että “jos kaikki Suomen järvet olviksi muuttuisi…”. Kiduksilla varustetulla neo sapiensilla olisikin silloin oikeat onnen päivät.

    Hyvää Jussia itsekullekin syksyisistä säistä huolimatta.

  8. Rauli Rohila:

    Hei Tero-Pekka!
    Et kerro, miten lohen laitat? Koeta vielä.

    Klamssit torille. Ostat lohifileen, ei väliä minkä. Ostat myös reilun nipun tilliä ja muutaman jauhoisen vanhan perunan. Niin… ja kaupasta purkin kermaviiliä ja kermaa, ei kevyttä sillä pidä se myrkkynä. Ja kalaliemikuution, Maggin (se uusi ei sisälä E 621:tä) mutta älä kerro Visalle.
    Valmistaudu kotona aterian laittoon. Sano perheellesi, että ruoka on valmista runsaan puolen tunnin kuluttua.
    Ensin sekoitat kermaviilin joukkoon aika lailla silputtua tilliä ja runsaan puolikkaan kalaliemikuutiota ja 1/3 kahvilusikallista sokeria. Jätä masseentumaan.
    Pese perunat ja laita ne pikku lämmölle valmistumaan. Kytke sähköuunin grillivastus noin pariinsataan asteeseen. Laita lohifile kypsennysvatiin, suolaa sitä hiukan, mausta sitruunapippurilla ja jos on jotain muuta “vihreätä” kalamaustetta, sillä. Ja tilkka sokeria. Uunin lämpö on noussut noin 50:een. Laita vati uuniin niin ylös ettei kala juuri ota kiinni vastuksiin. Istu uunin viereen ja tarkkaile grillattavan väriä vetämällä se uunista hiukan ulos. Kun se alkaa lievästi ruskistumaan, noin runsaassa 10:ssä minuutissa, vaihda uuni normaali lämmölle noin 100:n asteeseen, pane vati noin puoleen väliin. Sekoita loppu kalaliemikuutiota tilkkaan vettä ja kermaa ja kaada se kalan seuraksi, ripota päälle loput tillit ja odotat perunoiden kypsymistä.
    Nyt sinulla on perunat, kala ja kalakastike. Se muu, mikä kuuluu pöytään, tulee ihan automaattisesti.
    No aikaa meni vähän enemmän, mutta ei paljon. Mutta myöhässä ovat yleensä syöjätkin.

    Ai niin, se Mozart´ti. Hm….vaikka 3:s viulukonsertto hiljaa soimaan lohelle.

Jätä vastaus