Maailma on ihmeellinen!
The Economist –lehti julkaisi mennä viikolla mielenkiintoisen taulukon. Sen mukaan Norja on maailman seitsemänneksi eniten puolustusmenoihin kuluttava valtio, jos puolustusmenot jaetaan henkeä kohden, siis per capita. Eikä tässä vielä kaikki: Tanska on kahdestoista listalla.
Miksi ihmeessä kaksi Pohjoismaata, joiden turvallisuutta ei ainakaan äkkipäätä kukaan uhkaa, kuluttavat voimavarojaan puolustukseensa? Ja sitä paitsi, molemmat nauttivat Naton kollektiivisesta puolustuksesta! Eikö Nato-jäsenyyden luulisi antavan mahdollisuuden nojata taaksepäin ja ottaa rennosti?
Maiden turvallisuuspoliittinen asema on osa selitystä. Norja on ulkopuolella EU:n ja nojaa pelkästään Naton turvaan. Kaiken lisäksi Norjalle ei ole oikein selvää kuvaa siitä, mikä se Naton turva oikein on. Yhdysvallat on vetäytynyt Islannista ja Venäjän paino arktisilla alueilla kasvaa kohisten. Siksi Norja ajaa myös pohjoismaista puolustuspolitiikan tiivistämistä.
Tanska puolestaan on omasta tahdostaan jättäytynyt EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ulkopuolelle. Senkin on nojattava pelkästään Natoon. Tämä ei sinänsä vielä pakota lisäämään varusteluita: tuskin kukaan Naton eurooppalaisista jäsenmaista täyttää asetetut tavoitteet puolustusmenojen bruttokansantuoteosuudesta.
Minun tulkintani on, että nämä kaksi rauhaa rakentavaa Pohjoismaata panevat paljon rahaa henkeä kohti puolustukseensa, koska ne haluavat osoittaa liittokunnalle (ja erityisesti Yhdysvalloille), että ne ovat kunnon jäsenmaita. Ei taida olla montakaan paikkaa maailmassa, missä Tanska ja Norja eivät olisi mukana Naton operaatioissa. Ja se tulee kalliiksi!
Niiden turvallisuuspolitiikka perustuu ajatukseen, että hyvät työt palkitaan, jos tarvis tulee.
Suomen Nato-politiikassa on samoja piirteitä. Rohkenen ajatella, että päätöksemme olla ja kasvattaa osuuttamme Afganistanissa oikeastaan haluaa tuoda esille, että mekin olemme hyviä, vaikkemme olekaan Natossa.
Ai niin, kenellekään ei liene yllätys, että selvästi eniten sotilasmenoihin henkeä kohti laskettuna käyttää Israel: 2300 dollaria. Se on enemmän kuin kahta sotaa käyvä supervalta USA. Sitten tulevat Oman, Singapore ja Kuwait!
Maailma on ihmeellinen.
kesäkuu 22nd, 2009 at 23:12
Geopolitiikka on saanut viime vuosina liiankin vähän huomiota, eikä sen harrastus Suomessa juuri huimaa.
Kiitos Esko, oivallisesta kohopallosta, johon voin esittää jatkokysymyksen, mihin se puolustustaan supistava Sveamamma sitten turvaa?
kesäkuu 22nd, 2009 at 23:30
Sassu, niillähän on vahvsti varustautuva itäinen naapuri!
kesäkuu 26th, 2009 at 9:28
Uusimmassa Ulkopolitiikassa Jarmo Limnéll sivuaa kirjoituksessaan kriisinhallinnasta juuri näitä turvallisuuspolitiikan imagokysymyksiä.
“Suomen on lähes pakko osallistua… koska mukana on niin moni EU- ja Nato-maa.”
“Osallistumisen tärkeinä, usein lausumattomina, syinä ovat pyrkimys identifioitua entistä voimakkaammin länteen ja vahvistaa länsimaista, vastavuoroisuuteen perustuvaa solidaarisuusajattelua.”