Vares Hesburgerilla
Reijo Mäen kahdeskymmenes Vares-kirja, Valkovenäläinen (Otava 2009) on ilmestynyt kauppoihin. Ja nimenomaan kauppoihin, sillä suomalaisen kirjallisuuden myyntimenestykset, joihin Mäen kirjat lukeutuvat, myydään nykyään valtaosaltaan muusta myyntikanavasta kuin perinteisestä kirjakaupasta.
Omani ostin kirjakaupasta ja luin sen suurin odotuksin juhannuksena. Ja – yllätys-yllätys, tykkäsin. Vaikka sitä lukiessani tunteet olivat kovin vaihtelevat. Pari viimeistä Varesta eivät oikein ole kolahtaneet, mutta Valkovenäläisessä oli paljon hyvää.
Mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että siinä tapetaan dekkarikirjailija Oxbacka, Mäen alter egoksikin luettu. Mäki kiusaakin lukijaa tuomalla henkilöhahmon hyvin lähelle häntä itseään. Lähemmäs kuin koskaan ennen.
Värikästä elämää kirjassa vietetään taas kerran. Tarina kuljettaa pitkin Turkua tutun turvallisesti kapakasta toiseen.
Muutama asia kirjassa kuitenkin häiritsee. Mäki tekee mielestäni turhan sukelluksen remesmäiseen tasavallan historiaa ”havisuttavaan” maailmaan. Vares pysyköön aisoissa.
Toinen, suorastaan ärsyttävä asia on tökerön läpinäkyvä Hesburgerin puffaus. Erilaiset tapahtumat viedään väkisin tuttuun hampurilaisravintolaan uudelleen ja uudelleen. Jopa Amigo ja Vemppa poikkesivat ”Eerikinkadun uudessa Hesen nakissa vetämässä makkaraperunat”.
Lukemisen arvoinen kirja kuitenkin tuo uusin Vares.
Superhyvä sitä vastoin on norjalaisen Jo Nesbøn Kukkulan kuningas –uutuus (Johnny Kniga 2009). Kirja on vain pari ja puolisataasivuinen, mutta taas viedään lukijaa – ja lujaa! Nautittavasti kirjoitettua älykästä tekstiä.
kesäkuu 23rd, 2009 at 1:20
Luettu on myös, tuoreeltaan. Tekijän omistuskin tipahti, Kaijalle. Sisäpiirin pikku-uutinen: Reijolla on uusi kustannustoimittaja. Se näkyy sivumäärässä; uusi kaveri on sallinut pikkaisen enemmän löysiä välijutusteluja kuin aikaisempi. Varmaan kuri kovenee jatkossa. Itse kyllä tykkään Apteekki-episodeistakin, vaikka Lohjanharjun takaisessa uudessa Suomessa niitä ehkä vierastetaan sisäänlämpiävyytenä. Sukulaissieluisuus Mauri Sariolaan ja Kari Suomalaiseen nousee myös pintaan niin pahasti, että nuoret ja vegaanifeministit kirkuvat kauhusta. Johtunee siitä, että pojalla on tuoreet viisi kymppiä mittarissa. Kärinä lisääntyy varmasti jatkossa vielä tästäkin, mikäli vanhat erkit paikkansa pitävät. Oxbackan hahmon kautta pääsee tosiaan lataamaan yhteiskunnallis-teologisia suoria, joissa ei englantilaista herrasmiesboxausta harjoiteta. Mutta minkäs sille voi, Rapa-Reka ohjastaa juonta kuin Antti Teivainen, ei hänen kanssaan voi olla viihtymättä.
heinäkuu 6th, 2009 at 14:29
Jaa juu: Reijo on haastattelussa Booktori -tapahtumassa Puutorilla lauantaina 11.7.klo 13. Yleensä tämä haastattelu on ollut lähempänä persformarssia.