Vanha änkyrä täällä taas
Olen viime viikkojen aikana viettänyt päiväkausia lentokentillä ja lentokoneissa Euroopan alueella. Tähän asti olen vain mielessäni kironnut pyörillä hinattavien lentolaukkujen keksijää. Tarkoitan siis niitä laukkuja, jotka juuri ja juuri mahtuvat lentokoneiden ylähyllyille. Ei niihin muuta mahdukaan.
Kun matkani yleensä kestävät kaksi päivää ja yhden yön ja kun niihin aina liittyy esiintyminen, sitä mielellään yrittäisi pitää puvun takin jonkinlaisessa kuosissa. Mutta juuri kun on saanut sen asetettua siivosti hyllylle, tulee joku merkittävä myyntimies ja heittää hinattavan laukkunsa likaisine pyörineen takin päälle.
Eikä tälle voi tehdä mitään? Miksei kukaan koskaan ja missään lentoasemalla pakota näitä Euroopan omistavia matkalaisia sovittamaan laukkunsa siihen kehikkoon, joka lentoasemilla on ja joka esittää koneeseen otettavan kantamuksen sallitut mitat? Turha on kuvitellakaan, että nämä ihmiset käyttäytyisivät jotenkin muut huomioon ottavasti.
Kun viime viikolla lentelin taas melko ahkeraan Skandinavian ja Puolan ilmatilassa, sain monta laakia päähäni selkärepuista. Ihmiset tulevat koneeseen selkäreppu selässä, heittävät ne olaltaan kuin savotan porstuassa ennen vanhaan, tunkevat hyllylle ja lopuksi, kun koneen käytävä täyttyy tavaroitaan kurkottelevista matkustajista, heittävät ne taas selkäänsä ja pyörivät reput selässä ympäriinsä ottamatta mitenkään huomioon kanssamatkustajia.
Kun lentomatkustamisessa nykyään täytyy riisua turvatarkastuksessa kengät ja vyöt ja avata dödöpurkit, niin eikö matkustamokantamuksissa voisi soveltaa jonkinlaista kuria myöskin?
Ainakin on selvää, että kanssamatkustajien huomioiminen ei tapahdu itsestään. Haluaisin, että joku reppumies perustaisi Huomioonottavat reppumiehet –liikkeen vähän samaan tapaan kuin Aarne Saarinen aikoinaan oli perustamassa Huomioonottavat tupakoitsijat -liikettä.
heinäkuu 4th, 2009 at 21:51
Mamissa kelpo lounas. Katutyöt voi tosin tehdä muulloinkin kuin parhaaseen loma-aikaan. Terassin asiakkailla ja kyyppareilla ei ollut kivaa kuluneen viikon helteillä.
Illala Sergio´s. Perfetto. Suvereeni isäntä. Medisiinari-kesätarjoilija & Co. hoitivat työnsä tosi hyvin. Mukavia kanssa-asiakkaita paria diivailevaa ja turhasta valittavaa turkkulaista dandya lukuunottamatta. Lämmin ja viihtyisä ilta päättyi Marinan terassille yömyssyille. Hotellihuoneiden äänieristys kaipaa hiukka parantelua. Respan Ullan ammattitaito ei. Turkkuseen täytyy tulla toistekin.
Änkyröille ja reppuhemmoille omat tuubit !
heinäkuu 5th, 2009 at 19:43
Olipa hienoa lukea uus’maalaisen, siis ilmeisestikin maalle muuttaneen kaupunkilaisen (!) vaiko Uudeltamaalta kotoisin olevan, myönteinen kokemus Turusta. Jos muistan oikein, niin joskus nimimerkki on ollut kovinkin kriitillinen turkulaisuutta kohtaan. Vähän tulee mieleen Jukolan Jussin tarina Turun käynnistä (vai oliko se Jussi tai joku muu veljistä).
Kannattaa tulla taas Tall Ship Racen aikaan kolmen viikon päästä!
heinäkuu 5th, 2009 at 23:29
On se kovaa, Esko. Ja parempaa paikkaa ykkösluokasta ei voi kinuta, kun voi tulla vaikka lahjustutkinta niskaan. Tunnen kyllä tuskasi, kun olen myös isokokoinen ja kömpelö äijä ja lentokoneiden istuinvälit ahtaita. Luulenko vaan, mutta onko skandinaaviyhtiöllä enemmän jalkatilaa kuin sinivalkoisella? Vai tuntuuko se vaan mukavammalta, kun suuntana on Kööpenhaminan kenttä, jossa odottaa Tuborg Grön ja mainio pölsekioski eikä Itä-Suomen portti Vantaalla?
heinäkuu 6th, 2009 at 8:54
Ehkä lentoyhtiöiden olisi korkea aika miettiä vähän tuotettaan. Yritykset eivät juurikaan enää voi käyttää business -luokkia, koska asiakkaat valittavat (vaikka paljon matkustavalla firmalle sopimukset voivat olla lähes yhtä edullisia kuin normaali economa hinta, josta suuria alennuksia ei heru). Siellähän on vaatesäilytyskaappi. Jos ei olisi kysymys lentämisestä, niin voisi sanoa, että kaapataan se kaikkien käyttöön…
Ahtautuminen näihin sillipurkkeihin ja syöminen muovivälineillä ateriaa johon pidemmän kädet eivät taivu on toisaalta sellainen matkakokemus, jonka jälkeen arvostaa aina kotimaan matkailua …autolla.
Itse kun olen jonkinverran harrastanut tuota Tukholman päivämatkailua, niin olen tehnyt merkittävän havainnon, että Finskillä tarjotaan Economa luokassa vaivainen sämpylä + kahvi, mutta Blue1:n EconomyExtra luokassa, joka on ilmeisesti lähes samanhintainen (ellei edullisempi), tarjotaan ihan kunnon aamiainen. Saatikka palatessa Blu1 tarjoaa aterian viineineen ja finski vaalean sämpylän (aamulla tumma).
Mutta Esko on oikeassa noissa säilytysasioissa ja reppumatkailijoiden suhteen. Ehkä siellä pitäisi olla jokaiselle oma lokeronsa, minkä järjestäminen tietenkin voinee olla aika hankalaa. Ja pari penkkiriviä pois, että jalatkin mahtuvat mukaan.
heinäkuu 6th, 2009 at 9:55
Olen Eskon kanssa tasan samoilla aallonpituuksilla siinä, että kanssaihmisten huomioonottaminen on jäänyt turhan vähälle. Enemmän on vallalla – kaikki mulle ja heti – mieliala.
Niillä kerroilla kun minä olen lentänyt (lennän n pari kertaa/v) on usein kuulutetttu, että sijoittakaa ystävällisesti painavat laukut jalkojen välissä olevaan tilaan koneen lattialla. Ylälokerot kuuluvat vaatteille. Junissa on päinvastoin, siellä vaatteet ovat seinillä ja laukut ylähyllyillä.
heinäkuu 13th, 2009 at 8:41
Samaa mieltä, mutta kyseessä taitaa olla olosuhteiden pakko eli tilanpuute. Suosittelen käyttämään pukupussia tai sitä koneen etuosan vaatekaappia, jonne lentoemo voi takin kuljettaa, jos kiltisti pyytää. Ihmettelen myös, miksei niitä käsimatkatavaroiden kokoja tarkasteta. Painoja kyllä katsotaan hyvinkin tarkasti. Tästä taas pääsisi aiheeseen, että miksei suhteuteta matkustajan kokonaispainoa matkatavaroineen kokonaisuuteen. Matkatavaroiden paino syynätään hyvinkin tarkkaan, mutta matkustajan painolla ei ole mitään väliä. No, onneksi ei tarvitse matkustaa liian usein Ameriikan ihmemaassa. Siellä käsimatkatavaraksi näyttää kelpaavan melkein mikä vain. Kunhan se on perässä vedettävä.
Blue1:n EconomyExtra on muuten kalliimpi tuote kuin heidän normaali Economynsä. Sinivalkoiseen hintaan en tiedä eroa. Se kun riippuu aina varatessa vapaiden paikkojen määrästä.