Uutta mediaa?
Töihin totutteleminen ja tietysti työhönpalaamisviikkon kuuluva lämmin sää ovat vieneet energiaa siinä määrin, ettei Kannu ole päivittynyt taaskaan. Pahoittelut siitä.
Uusi media on aina mielenkiintoinen asia. Erityisen mielenkiintoinen siksi, että sillä eri tilanteissa tarkoitetaan aina eri asioita. Ei ole pitkääkään aikaa kun mainostoimistoissa yms. markkinointiviestintäpalveluita tarjoavissa yrityksissä kutsuttiin nettipalveluita tekeviä ihmisiä ties millä uus-nimikkeillä.
Internet ei enää todellakaan ole mitään uutta kenellekään, vaikka sen tultua laajempaan jakeluun vähättelijöitä riitti.
Uutta mediaa ovat nyt muiden muassa erilaiset nk. sosiaaliset mediat; Facebook, Linked in, Twitter, jne. Jokainen aktiivisessa (työ)elämässä mukanaoleva kohtaa ne jossain muodossa. Tulee kutsuja, muu media kommentoi. Pitää tietää.
Helppo ratkaisu on päättää pysyä koko touhun ulkopuolella. Vähätellä ja sanoa, ettei niistä mihinkään ole. Muistan samanlaista kommentointia kun henkilökohtaiset tietokoneet tulivat, samoin kun sähköposti yleistyi: ei faksia mikään voita. Eikä voitakaan, salaisuus säilyy ihan eri tavalla kuin verkossa toimiessa.
Touhun ulkopuolella ei vaan voi eikä pidä olla. Pitää olla herkkänä ilmiöille, hypätä mukaan, jos siltä tuntuu.
Olen saanut runsaasti kutsuja Facebookiin, samoin Linked in:iin. Olen käynyt ottamassa selvää asioista, laatinut profiilit ja vastannut muutamiin kutsuihin myönteisesti.
Loman viime päivinä selvitin Twittersiä. Laadin sinnekin oman profiilin.
Blogit, jollaista nyt päivitän, nähtiin uhkana päivälehtimediassa. Mutta mediat lähtivät, ihan hyvä, mukaan. Ja näkyvät New York Timesit sun muut maailman valtamediat Twittersissäkin.
Mihin tämä kaikki johtaa? Mikä on tulevaisuus? Siksi kaikkea pitää seurata herkeämättä, jos aikoo olla pelissä mukana.
Masentavaa oli tänään lukea, ettei suomalaisia äidinkielenopettajia kiinnosta pätkääkään se mediamaailma, jossa oppilaat elävät. Sillä siellä on myös tämän päivän arkikieli.
elokuu 6th, 2009 at 14:55
Turkulaiselle verkkohiljaisuudelle pitäisi tehdä jotain ja nyt olisi muutenkin hyvä hetki lanseerata uusia palveluja. Eiköhän panna töpinäksi.
elokuu 6th, 2009 at 16:49
Yhteisöpalvelut ovat mielenkiintoinen asia. En ollut 10-15 vuoteen kiinnostunut lainkaan tuttujen tekemisistä, mutta Facebookin myötä kaverit ovat tulleet taas jonkin verran lähemmäksi, ainakin virtuaalisesti.
Facebookin myötä on myös saanut kontakteja kymmenien vuosien päähän. Nuo kontaktit olisivat kaikki jääneet historiaan ilman näitä yhteisöjä.
Uusi Nokian N97 kertoo näytöllään livenä kaverien Facebook-statuksetkin…
Ei tuo voi olla elämänlaadullisesti ihan huono asia…
BTW 500 euron vihjepalkkiomme murrosta levisi Facebookissa kulovalkean tavoin. Yhteisössä on uskomaton voima.
elokuu 6th, 2009 at 19:10
Pistä linkit kanssa! Sehän on sosiaalisen median ydintä, että mainostaa twitter-tiliään blogi-merkinnöissään ja blogiaan twiittauksissaan
Twitter mielestäni sopii lähinnä yksisuuntaiseen tiedottamiseen, mitään keskustelua tai profiilien luomista siellä on turha yrittää rakentaa. Linkit leviävät nopeasti.
Valtava osa käyttäjistä tuntuu olevan itse itsensä nimittäneitä “sosiaalisen median ammattilaisia”, jotka teeskentelevät seuraavansa toisiaan, mutta todellisuudessa käyttävät Twitteriä vain palveluistaan/tuotteistaan tiedottamiseen.
elokuu 7th, 2009 at 22:54
Postcrossing on käsinkosketeltavaa ja joskus jopa filateliaa.
elokuu 8th, 2009 at 22:59
Jonkin verran koulumaailmaa ja opettajan työtä tuntevana voin hyvin uskoa tuon äidinkielenopettajia koskevan pirullisen harmittavan uutisen. Ei ole yksi eikä kaksi opettajaa, joka on kertonut, että on aivan tarpeeksi työtä ihan niissä tavallisissa opetussuunnitelman asioissa. Paukut vain kerta kaikkiaan eivät riitä nykyisen mediamaailman seuraamiseen. Jos ei vielä sen lisäksi satu olemaan kovasti kiinnostunut asiasta, niin moiset irkkailut ja skypeilyt on helppo unohtaa.
Toisaalta, eivätpä alakoululaiset ja teinit mitään LinkedIn:iä tai Facebookia käytä, ne lienevät vanhempien ihmisten juttuja. Sen lisäksi että opettajan pitäisi tajuta “uusien” mediumien kokonaisuus pitäisi vielä jotenkin ehtiä ymmärtämään, mitä eri ikäryhmät käyttävät. Siinäpä sitä sarkaa Kalevalan luettamisen ja sijamuotojen opettamisen lomassa.
Ihmettelen vain sitä, miksi juuri äikänopettajilta on kysytty heidän mediamaailmaymmäryksestään? Kyllä, heidän alaansa kuuluu mm. mediakasvatus, mutta uusi mediamaailma liittyy yhtä lailla kaikkiin elämänaloihin. Ei sitä kuulu sysätä vain äidinkielenopettajien vastuulle. Asiasta on syytä osata puhua myös vaikkapa psykan, yhteiskuntaopin tai kuvataiteen opettajalla.