Hotakainen ei petä
Varoitus:
Tämä kirjoitus on puolueellinen. Tykkään kovasti Kari Hotakaisen tyylistä kuvata tätä maailmaa kirjallisissa töissään.
Kun Kari Hotakaisen uutuus, Ihmisen osa (Siltala 2009) ilmestyi ja sen oitis hankin käteeni, en sännännyt sitä suinpäin lukemaan. Kyseessä oli harras hetki. Ryhtyä syksyn yhteen merkkiteoksista vaatii keskittymistä. Sitä ei myöskään pidä ahmia.
Niinpä aloitin lukemisen sunnuntaiaamuna aamiaisen syötyäni ja päivän lehdet luettuani. Ja nautin.
Kirja alkaa valtavalla intensiteetillä kun kirjailija päättää kirjamessujen tupakka-alueella tehdä tarjouksen ostaa Salmen elämäntarina 5000 eurolla. Salme toisin vedättää hintaa parilla tonnilla, mutta silti kauppoihin päästään.
Hotakainen kuljettaa tarinaa niin, ettei lukija oikein tahdo ymmärtää missä mennään, mutta sitten taas ymmärtää. Ja nauttii.
Tarinaa ryydittävät uudenlainen huumori, rankka ajankuva ja kuitenkin kerronnan lämpö. Salme-äidin postikortit jakavat kerrontaa jännittävästi. Ja kun kirjan salaisuus ratkeaa, lukijalle jää hyvä mieli.
Hieno kirja, josta nauttimista lisää upea Elina Warstan kansikuvitus. Ennen lukemista se herättää ansaittua kiinnostusta, lukemisen jälkeen voi todeta: siinähän se on, koko tarina.
elokuu 25th, 2009 at 19:49
Olen kanssasi täydellisesti tai vähän enemmän samaa mieltä. Hotakainen on mestari luomaan tarinaa. Itse säästän Ihmisen osan syksyn pimeille. Siellä se valaisee. Nettimainoksessa Ritva Valkama lukee kirjaa mainiosti.