Exit-strategia
Järkevästi ajatteleva yksityinen kansalainen tehdessään henkilökohtaisia elämäänsä liittyviä ratkaisuja miettii myös valintojensa seurauksia. Niihin kuuluu exit-strategia: miten pääsen irti ratkaisusta, jos se ei toimikaan hyvin tai tuntuu jonkin ajan kuluttua pahalta. No, kaikissa tilanteissa tätä oppia on vaikeata noudattaa. Kuten esimerkiksi rakastuessa: harvapa Suuren Onnen kohdatessa miettii, miten tästä pääsisi eroon!
Myös valtiot, erityisesti valtiot, toimivat näin poliittisissa ratkaisuissaan. Ratkaisuissaan ne miettivät maailmaa kansallisen edun kannalta. Enpä osaa äkkiä nimetä valtiota, joka ei näin tekisi.
Nyt eletään aikaa, jolloin exit-strategian miettiminen on kovinkin ajankohtaista Afganistanin operaatiossa. Olen lukenut lukuisia silminnäkijöiden ja tarkkailijoiden raportteja vaaleista ja niiden toteuttamisesta. On vaikea vetää johtopäätöstä, että vaalien järjestäminen onnistui hyvin ja että Afganistan otti nyt askeleen kohtia vakaita oloja.
Vaalioperaatioon satsanneet valtiot, kuten Suomi, katsovat, että vaalien toteuttaminen ja laillinen järjestys olivat ennakkoehtoja Afganistanin vakaalle kehitykselle. Afganistania ei saa nyt jättää ja että jos vaaleilla saadaan maahan vakautta, on se koko maailmanyhteisön etu.
Mutta kun näin ei käynytkään. Vakauden turvaamisen logiikka johtaa siihen, että kun ei näissä vaaleissa onnistuttukaan niin sitten Parlamenttivaaleissa. Ihan totta. Afganistanissakin on parlamentti ja vaalit, ensi vuonna muistaakseni. Nyt tullaan sanomaan, että ollaan nyt vielä vuosi turvaamassa seuraavia vaaleja. Ja niin edelleen.
Eipä ole siis ihme, että vaatimukset ulospääsyn strategian, siis exit-strategian laatimiseksi ovat kasvaneet. Afganistanissa toimivilta hallituksilta vaaditaan nyt ulospääsyn strategiaa. Se ei tarkoita ehdotonta ja nopeata vetäytymistä vaan suunnitelmaa esimerkiksi kahden vuoden aikana tapahtuvasta irtaantumisesta.
Onkohan meillä sellainen tekeillä?
Mutta vielä merkittävämpää on, että Naton jäsenmaista alkaa kuulua vaatimuksia Naton kotiintulosta. Sähköpostiini ilmestyi mennäviikolla tanskalaisten raportti, jonka otsikko on yksinkertaisesti: ”Come home, NATO”, tule kotiin Nato! Natoa voidaan tarvita lähempänäkin.
En nyt avaa keskustelua, missä!
elokuu 26th, 2009 at 2:03
Olihan Kyproskin melkoinen vedätys tai imutus, kunnes Turkin joukot tekivät siitä lopun.
Ja saaren kreikkalaiset eivät voi sietää sitä, mutta minkäs voivat.
Olin siellä itsekin reilun vuoden muka turvatoimissa, hyvällä palkalla.
Että siitä kiitos sekä YK:lle että osapuolille. Nuori perheemme pääsi elämän alkuun niillä säästöillä.
elokuu 26th, 2009 at 8:08
BTW, exit-strategiaan nojaavat toisen maailmansodan jälkeisten OECD-maailmassa tehtyjen tietoisten poliittisten päätösten seurauksena syntyneen globalisaatioajan yrityksetkin pääomineen, kun taas kansanvallan voice on jämähtänyt karsinaansa.