San Sit
Olen työperäinen maahanmuuttaja täällä Belgiassa. Kun yli kymmenen vuotta sitten Turun kuviot jäivät vähemmälle, jäi sitä myötä vähemmälle myös julkinen puheen pitäminen ja kirjoittaminen.
Oli kummallista, kun ei tarvinnut lausua lähes joka asiasta mielipidettään. Sitä nimittäin kaupungin päättäjältä kysytään. Tunne oli välillä suorastaan vapauttava. Sai olla olematta mitään mieltä, jos niin huvitti. Tai sai hölöttää mitä vain ilman, että yksikään neuvottelukuvio tai ryhmätoverin mieli siitä vahingoittui. Pian huomasi, ettei kukaan edes odota kuulevansa tai lukevansa korvaamattomia viisauksiani. Se vähän kolahti.
Sitä kuvittelee, että vuosien myötä sanomisen tarve jotenkin vähenee. Että kun sivusta seuraa, niin antaa olla. Ja mitä vielä! Kotimaan ja kotikaupungin asioita seuratessa tekisi mieli sanoa! Jokaperjantaisen ginitonicin jälkeen alkaa uutisotsikoiden läpikäyminen kotikoneelta ja vaimo saa olla kuulijakuntana, kun Petri paasaa, kiihtyy, meuhoo ja tietää, miten asioiden pitäisi olla. Ja kuinka ne taas ovatkin noin väärin uutisoineet!
En ole lainkaan varma, kuinka hyvä juttu tämä blogin pitäminen noin yleensä on. Internetin keskustelupalstat ovat sitten oma lajinsa. Voisi ajatella, että ne toimivat oivana välineenä paineiden purkamiseen. Kun saa kirjoittaa muiden nähtäväksi halunsa, toiveensa tai tuskansa, rauhoittuu mieli. Kaikki kuitenkin viittaa siihen, että vaikutus on ihan päinvastainen. Julkiseen keskusteluun osallistuminen – nimellä tai nimimerkillä – vain lisää kiihtymystä. Vähän niin kuin jääkiekon pelaaminen aggressiivisilla pojilla (no tästä tulee palautetta..).
Kun Esko pyysi minua mukaan Kannuvalimoon kirjoittamaan, oli helppo vastata kyllä. Tämä on säädyllinen ja sillä tavalla tutunoloinen blogisivusto, että melkein on kuin kotiin palaisi. Kymmenen vuoden hiljaisuus saa riittää.
helmikuu 14th, 2010 at 23:01
Kannuvalimo ylpeänä esittelee uuden kirjoittajan! Petri Lahesmaa oli kymmenen vuotta sitten keskeinen poliittinen vaikuttaja Turussa. Hän katselee nyt maailmaa, ja Turkua, Brysselin perspektiivistä. Se on tervetullut näkökulma tähän blogiin, joka monasti katsoo Brysseliä Suomen perspektiivistä.
Eikä tämä tähän lopu. Lähiaikoina voin esitellä toisenkin uuden kirjoittajan. Ja vielä, haku on päällä kolmanteenkin, naispuoliseen näkijään, joka murtaisi tämän kovin pahasti miesvoittoisen köörin.
helmikuu 14th, 2010 at 23:34
Kannulla saattaisi olla kysyntää tuolla YLE:n blogeissa myös. Ei välttämättä huono idea nostaa lukijaluvut ihan uudelle tasolle.
helmikuu 15th, 2010 at 8:44
Tervetuloa bloggaajien joukkoon tummaan, Petri. Ja onnittelut Eskolle, jos kirjoittajapyydyksiin tarttuu vielä muitakin varteenotettavia ajattelijoita – mielellään myös toisinsellaisia.
helmikuu 15th, 2010 at 9:49
Tervetuloa uusvanha vaikuttaja. Näin stadilaisen perpektiivistä en sinua tunne, mutta tämähän onkin turkulainen blogi… ja kohta kai brysseliläinen. EU on yksi lempiaiheitamme.
helmikuu 15th, 2010 at 23:47
Tervetuloa Kannuvalimoon.
Olen käynyt säännollisesti kurkkaamassa, joko täältä löytyisi jotain piristävää. Kiitos Esko uudesta jäsenestä. Tässä blogissa on sellaista lämpöä ja huumoria, joka kannattelee arkipäivän ristiaallokossa.
Huomenna on ihastuttava päivä. Suomessa laskedutaan paastoon ja kilvoitteluun pitkän talven lopuksi; katolisessa maailmassa vietetään karnevaaila, eli juhlitaan viimeistä päivää ennen kapakalaelämää.