Radio Days
Olen sitä ikäluokkaa, että sekä jonkinasteinen urheilun harrastaminen että varsinkin sen seuraaminen olivat lapsuudessa niitä harvoja huveja. Tiiviisti kuuntelin korva radiossa hiihtokisojen selostuksia. Kyllä siinä Tiilikainen ja Noponen tulivat tutuiksi.
Eikä siinä kaikki: väliajat kirjasin siniseen vihkoon. Eipä niillä selostajillakaan paljon muuta tehtävävää ollut kuin maalata tunnelmaa ja luetella väliaikoja. Viidenkympin hiihtäjät kun kävivät vain puolimatkassa näkyvillä. Kuzin, Järnberg ja Hakulinen kävivät taistelunsa metsien pimennossa.
Kuuntelin lauantai-iltana katastrofaalisen hiihtokisan radiosta kuin ennen vanhaan. Se oli miellyttävä kokemus. Selostajan ja asiantuntijan välinen sanailu oli eri planeetalta kuin mihin televisiossa on tottunut. Siinä ei myöskään toiveikkaasti odotettu suomalaishiihtäjien nousua vaan todettiin kaiken menneen surkeasti. Selostuksessa oli mukana jotakin Tiilikaisen luomasta tunnelmasta. Vain tiedotukset merenkulkijoille rikkoivat sen. Hyvästä syystä tosin kun ottaa huomioon, minkälainen myräkkä ikkunan takana pauhasi.
Jotenkin palautui muistiin myös Lahden taannoinen katastrofi. Eikös siellä ilmennyt mystistä huonovointisuutta ja yhdeltä kiinni jääneeltä katkesi traagisesti sauva. Joka antoi aiheen keskeyttämiseen, mikä ei kumminkaan estänyt kiinni jäämistä testeissä.
Mystinen sairaus keskeyttämisen syynä parillakin hiihtotähdellä samassa kisassa kuulostaa jotenkin oudolta. En tietenkään nyt vihjaa mitään, tämä on puhtaasti spontaani mielleyhtymä.
Aika uskomattomalta kuulostaa sekin, että Helsingin aseman raiteet ovat niin sekaisin, että junat eivät kulje mihinkään! Vuonna 2010 tämä selitys kuullostaa todella vaikeasti ostettavalta tämmöisessä huippteknologian maassa. Selitykseksi ei riitä, että Ruotsissakin Kuninkaalliset Rautatiet ovat sekaisin.
Se helpotus toki asialla on, että Helsingin herrojen kekkereiltä voi jäädä Turkuun ihan vaan vetoamalla junankulun ongelmiin!
helmikuu 21st, 2010 at 21:54
Niitä väliaikoja minäkin kirjasin ylös ja laskeskelin selostuksen jälkeen kunkin kilpailijan vauhdinjakoa pitkin matkaa.
Ja isä oli vihainen, kun semmoiseen tuhertamiseen aikaani kulutin.
Minkä tilastotieteilijän maailma minussa menettikään!
Tai sitten isä tiesi, ettei tuosta pölkkypäästä kumminkaan mitään tule.
helmikuu 21st, 2010 at 21:55
Virpi Kuituselta puolestaan jäi monot kotiin, siksi ei voinut osallistua. Hassu sattuma.
Onko Paavo M. Petäjä jo testaamassa mediahuoneen mikrofoneja kisakylässä? Yks, kaks… One, two… We are very sorry.
Kyse on tietenkin vasta epäilyistä.
helmikuu 27th, 2010 at 0:20
Siinä huipputeknologiassahan se villakoiran ydin juuri on.