Jos edustajien toimintaa arvioidaan lähinnä sillä perusteella, miten monta kertaa he ovat olleet täysistunnosta poissa tai miten paljon he ovat ajaneet taksilla, ei demokratialle välttämätön viestikanava päätöksenteosta takaisin äänestäjille toimi. Ja monet kansanedustajat pääsevät maakunnissa puhumaan äänestäjilleen pehmoisia ja vetoamaan tekemiinsä talousarvioaloitteisiin tai esittämiinsä kysymyksiin hallituksen kyselytunnilla, ja ehkä jotkut luulevat, että näillä toimilla on jotain merkitystä.

Vaalikampanjoissa saa luvata aivan mitä tahansa, eikä uudelleenvalinta ole kytköksissä siihen, miten hyvin on lupauksensa pitänyt. Äänestyskäyttäytymistä tai edustajien toimintaa valiokunnissa ei seuraa kukaan, ellei kyseessä ole ihmisten seksuaaliseen suuntautumiseen tai ydinvoimaan liittyvä laki.

Vaalirahoitussotkussakin on kääntämättä vielä se kivi, minkälaisia päätöksiä ammattiliittojen tai yritysmaailman rahoilla on masinoitu, kun tämän seuraaminen on käytännössä mahdotonta ilman, että kaikki data on vapaana ja analysoitavissa, ja että joku ottaa tämän tehdäkseen. Ei erityisesti tutkimuksellisesta tai journalistisesta mielenkiinnosta, vaan kuvatakseen äänestäjille, mitä päätöksentekijät heidän mandaatillaan lainsäädäntötöissä touhuavat. Asiakirjat ja dokumentit eduskunta suoltaa nettiin kiitettävästi, mutta ollakseen äänestäjälle hyödyllistä, on tuosta informaatiotulvasta suodatettava ja prosessoitava kokonaiskuvan paremmin paljastavia indikaattoreita.