25.2.2010

Lempeä verokarhu

Pääomatulot pienenivät vuonna 2008 lähes neljänneksen edellisvuoteen verrattuna. Sen sijaan ansiotulot kasvoivat edellisvuodesta 6,2 prosenttia, kertoo Tilastokeskus tänään. Huono uutinen, sillä tätä tuskin seuraa ansiotulojen kasvun jatkuminen.

Eteläeurooppalainen puolituttuni sai taannoin naurukohtauksen, kun kerroin maksavani verot Belgiaan. Sain kuulla monimutkaisen kuvion, jolla työ- ja asuinpaikkaa sekä rahoja siirtämällä välttyy belgialaisen hyvinvointivaltion rahoittamiselta.

Tein pitkästä aikaa tuloverovertailua Suomen ja Belgian välillä. Synkäksi meni Belgiassa asuvan mieli. Suomihan on palkansaajan veroparatiisi! 

Kuntaliiton toimitusjohtaja näyttää tänään vaativan kunnallisten palveluiden karsimista, ennen kuin on pakko edessä. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon voisi olla sellainen. Rahat eivät riitä, kun suuret ikäluokat siirtyvät rytinällä palveluiden käyttäjiksi.

Ei niinkään Kuntaliiton, mutta joidenkin muiden taholta kuulee puhetta paisuneesta palvelutarjonnasta, turhasta hallinnosta ja toimintojen päällekkäisyyksistä. Onkin paljon petrattavaa siinä, kuka palveluita tuottaa, millä laadulla, tehokkuudella ja hinnalla. Sen sijaan on liioiteltua väittää, että suomalaiset nauttisivat jotenkin poikkeuksellisen laajasta julkisen sektorin palvelutarjonnasta (yksityisiä palveluitahan Suomessa ei tunnetakaan). Määrä ja laatu ovat pikemminkin kohtuullista eurooppalaista tasoa. Turha byrokratiakin on suhteellinen käsite.

Suomi ei siis ole pohjoismaisen mallin (mitä sekin muka tarkoittaa!) mukainen hyvinvointivaltio, jossa maksetaan korkeita veroja. Suomi on määrällisesti keskinkertaisten palveluiden maa, jossa keskituloisen ja vähän paremminkin tienaavan palkansaajan verotus on kohtuullinen.

Toinen asia on sitten palveluiden tuottaminen. Siitä enemmän työpaikkablogissani http://www.tat-ryhma.fi/Blogi/Ihan-oikea-omalaeaekaeri-75

Aihe: : Kommentit (3) : Lahesmaa


3 kommenttia “Lempeä verokarhu”

  1. kalevi hotanen:

    Mitähän se paisunut palvelutarjontakin oikein on? Sitäpaitsi sana palvelu on kiertoilmaisu rahastamiselle.

  2. Saku:

    Olemme vaimon kanssa vuoden verran ihmetelleet (eläke)tulojemme loputonta kasvua, viime vuonna 9,5%. Hallitus sanoo, että niin sitä pitää! Hyvä niin.
    Hesari tänään, että juu, kansantulo laski viime vuonna 7,8 prossaa.

    Kohtuullista varmaan. Ja mukavaa … että siitä vaan … ihmettelen kyllä … ?

  3. heikkilä:

    Hotanen,

    Paisunut palvelutarjonta on sitä, että silloisessa kotikunnassani oli kouluaikanani kuutisenkymmentä työntekijää, nyt kuutisen sataa. Lisäksi valtava määrä kunnan ja kuntalaisten hyväksi tehtävää työtä ostetaan yksityisiltä yrityksiltä. Jokainen vakanssi ja työn osto on kaiketi tarpeellinen ja perusteltu. Silti on turha kuvitella, että ihmiset kokisivat tulevansa täydellisesti palvelluiksi, vaikka henkilöstön määrä ja ostopalvelut vaikkapa tuplattaisiin. Rahaa on vain sen verran kuin veronmaksajilta saadaan kerättyä. Missään ei istu rahamassin päällä paksua patruunaa, joka voitaisiin panna pulittaamaan kunnan kulut. Paljon parjattujen poliitikkojen on uskallettava sanoa, että juu: tähän meillä on varaa, mutta tähän ei. Ei ole kiitollista hommaa, turpaan tulee joka puolelta. Ai että valtion olisi maksettava enemmän? Sitä samaa verorahaa vain on valtiollakin.
    Kunnallisessa mielessä sanan palvelu synonyymi ei ole rahastus vaan verorahojen palautus kroonikkovaipoiksi ja katuvaloiksi muutettuna. Usein tosin myös höpöhöpöprojekteiksi ja jonninjoutaviksi konsulttistrategioiksi jalostettuna.

Jätä vastaus