Myllysilta-liike?
Petu Lahesmaa palautti oivallisesti mieleen Turun kunnallispolitiikan siltapuolueet ja ankaran keskustelun ja väännön aikanaan. Myllysilta voitti ja myllysiltapuolue voitti. Englantilainen sanoisi näpsäkästi, että “cross-party coalitions”, suomeksi kömpelömmin puoluerajat ylittävät yhteenliittymät, syntyivät turkulaisittain harvinaisella tavalla.
Mitä siltapololle nyt tapahtuu? Sortuuko se, annetaanko sen sortua vai miä tehdään? Asia on turkulaisen poliittisen kulttuurin kannalta äärest mielenkiintoinen. Nousevatko siltapuolueet tuhkasta?
Turkulaisen poliittisen kulttuurin piirissä vuosikymmeniä asuneena (ei vielä kumminkaan 50 vuotta, latojan huom.) voi olla jokseenkin varma, että siltapuolueet nousevat kuin haamut muistojen yöstä. Myllysillan romahtamista ei ole ymmärtääkseni kirjattu Turun hallitusohjelmaan, joten kenttä on auki. Hetimmiten syntyy rintamalinjoja kysymyksen “mitä ny tehrä?” ympärille. Lopputulos arvatenkin on, että ei mitään kovinkaan äkkiä.
Minkälaisen kannan kaupungin johtava tiedotusväline ottaa? Mutta onko sillä merkitystä? Tilanne on nyt tiedotuksellisesti kokonaan toisenlainen, kuin 1970-luvulla. Nyt on avaruus täynnä blogeja ja facebookeja. Keskustelufoorumeita on valtava määrä. Nyt mitataan ensimmäisen kerran turkulaisen sosiaalisen median (mitähän sekin oikein tarkoittaa?) voima ja merkitys.
Tämän median merkityksestä kertoo, että milloinkaan aikaisemmin muistini mukaan ei Valimossa ole viikonlopun aikana ollut niin paljon kävijöitä kuin nyt. Kannuvalimo tuntee vastuunsa ja osallistuu keskusteluun jatkossakin.
Mutta voihan käydä niinkin, että syntyy Myllysilta -liike, joka ylittää puoluerajat ja pakottaa politiikan päättäjät hakemaan sitä yhteistä hyvää. Jospa katastrofi saakin aikaan Turku-hengen ja ratkaisua haetaan yhdessä ja yhteistyöllä. Katastrofi ja häpeä voivatkin avata Turussa uuden poliittisen kulttuurin kansalaiskeskustelun paineen alla. Näin joskus käy.
Kuten Islannissa viikonloppuna: kaikki yhdessä rintamassa brittien ja hollantilaisten, noiden historiallisten imperialistien, vaatimuksia vastaan. Siltarintama voi olla myös turkulainen Tea Party, joka pakottaa olemassaolollaan puolueet arvioimaan toimintaansa.
maaliskuu 8th, 2010 at 0:30
Mahtaneeko siltaparka tuosta enää toipua vaikka suunnitellut insinööri loitsuaakin Turun Sanomissa gravitaation vastaisesti? Uutta siltaa tulemaan vaan (ehkä ei kuitenkaan vanhalta suunnittelijalta).
Aika paljon tuntuvat ihmiset ruohonjuuritasolla ajattelevan, että Pennisilta-hanke pitää jättää rakennusohjelmasta pois tämän yllättävän ohjelmanumeron vuoksi?
maaliskuu 8th, 2010 at 10:10
Eiköhän tuo silta pureta ja rakenneta uusi tilalle.
Tosin tämä yllättävä rahanmeno aiheuttaa sen, että TP:n kaipaamalle konserttitalolle ei riitä millään rahaa. Kouluja, päiväkoteja joudutaan valitettavasti sulkemaan ja koulujen ruokatarjontaa supistetaan: margariinia ruotsalaisen vanikan päälle tarjotaan vain parittomina päivinä.
Tietenkin uusi kirjasto, tuo Turun ainoa merkittävä kulttuurimaininta valtakunnallisesti viime aikoina, myös pitää sulkea. Veroäyriä nostetaan ja Turkuseenkin tehdään syntyneiden ruuhkien vuoksi ruuhkamaksut.
Kaupunginhallitus lähtee San Fransiskoon tutustumaan Golden gate siltaan, josko sieltä voisi ottaa oppia siltojen rakentamiseen.
maaliskuu 8th, 2010 at 13:07
Britti voisi sanoa myös: “The party differences were bridged.”
Olisko Turussa uudelle Myllyförille tilausta?
maaliskuu 8th, 2010 at 18:07
Mielessäni siintelee Myllysillan romahduksen seurauksena myönteinenkin uutinen. Kaupungin sillanrakennusrahat menevät vuosia eteenpäin Myllyahteeseen ja kauneinta kansallismaisemaamme silpomaan kaavailtu Kauppiaskadun jatke jää rakentamatta. Vaikka nyt sadaksi vuodeksi näin aluksi.