Oppia ikä
Naantalin tulipalon kuolonuhrit eivät päässeet talosta ulos, koska kolmikerros-lämpöikkunaa ei paniikkitilanteessa saatu tarpeeksi nopeasti rikotuksi. Palon tutkijat suosittelevat tuhansien samanlaisten ikkunoiden omistajia varautumaan hätätilanteeseen moukarein ja lyömään lasin rikki reunasta, ei keskeltä.
Autoradiossa kuulen lääkärin kertovan, miten sylilasten korvatulehdus on paras ehkäistä: vauvan ei pitäisi imeä maitoa äidin rinnasta tai tuttipullosta selällään, vaan pystyasennossa.
Hesarin kakkossivulla VTT:n tutkija kertoo, että Suomesta kyllä löytyy osaamista junien ja vaihteiden lämmittämiseen lumelta ja pakkaselta.
Jostain nettilehden pikkuartikkelista luen, että hammastahnan vaahtoa ei saa huuhdella suusta vedellä, jotta fluori suojaisi hampaita.
Eilen vietin vähiä hiuksiani nostattavan illan ruotsalaisen Svenska Dagbladetin journalistin ja menestyskirjailijan Mats-Eric Nilssonin kertoessa ruokateollisuuden elintarvikkeista, joiden monin tavoin vaarallisista lisä- ja korvikeaineista eivät aina edes ruoan tuottajat tiedä, myyjistä ja kuluttajista puhumattakaan.
Kuinka paljon arkipäivää helpottavia, elämäämme pidentäviä tai jopa kuolemaamme ehkäiseviä asioita pantataan, salataan, kielletään tai ei ymmärretä kertoa, jos kukaan ei huomaa tai osaa kysyä? Tarvitaanko vain harvoille itsestään selvien asioiden julki saattamiseen viiden nuoren kuolema tai journalisti, joka aurinkorannalla sattumalta tihruaa suosikkijäätelönsä E-numeroviritteisen tuoteselosteen? Mekö muka elämme informaatioyhteiskunnassa?
Kenen on vastuu? Kuka kertoisi meille?
Kertokaa, te Kannustelijat, lisää! Tiedättekö, mitä muut eivät tiedä? Tiedättekö, mitä haluaisitte tietää?
*****
Päivän uskomattomin uutinen: Mauri Antero Numminen täyttää ylihuomenna 70 vuotta!
Klassisen musiikin uraputkeni iloisimpia sivupolkuja on ollut tutustuminen tuohon mainioon taiteilijaan, joka sitä paitsi on mahdottoman mukava ja viisas ihminen. Apropos klassinen musiikki: M.A. kertoo Hesarin haastattelussa astelevansa nykyään mieluummin säveltäjänä tuolla omalla sivupolullaan: ”Hämmentävää tämä on minustakin, mutta nykyään oikeaa vastakulttuuria voi olla vain syvään yleissivistykseen perustuva korkeakulttuuri, jota ei tehdä minkään miellyttämiseksi. Ja sellaisesta on kova pula, sillä viihdyttäminen on ottanut vallan aivan kaikissa taiteissa.”
Dägä, Dägä, M.A.! Onnea!
P.S. Olisin laittanut juttuun Hesarin Ihmiset-osan haastattelusta nettilinkin, mutta en löytänyt – onko jollekulle sattunut silmään?
maaliskuu 10th, 2010 at 13:31
Ymmärrän tuskasi, Teepee. Hieman tekstistäsi paistaa läpi sellainen auvoisa elämänusko, että jos meillä olisi kaikki maailman tieto, olisimme turvassa ja onnellisia. Saattaa kuitenkin olla niin, että lisääntyvä informaatio ei eheytä maailmaa vaan päinvastoin tekee siitä yhä kaoottisemman. Pelättävien asioiden määrä ei vähene tiedon myötä vaan lisääntyy eksponentiaalisesti. Jos katselisimme omaa lapsuuttamme tai vanhempiemme lapsuutta sen tietomäärän läpi, mikä meillä nyt on hallussa, kummastelisimme: miten on mahdollista, että nuo pyöräilykypärättömät, turvahaalarittomat rääpäleet yhä voivat olla hengissä?
maaliskuu 10th, 2010 at 15:39
Taitaa M.A:n linkki olla hesarin maksullisessa osiossa, joka voisi kyllä kuulua kanta-asiakkaiden liian kalliiseen tilaushintaan…
Mukavaa kun Kannu on palannut, mutta missä on Taimi?
maaliskuu 10th, 2010 at 16:41
Kannuvalimon kiehtovuus on positiivisessa asenteessa
Vaikka ympärillä tapahtuu kaikkea kummallista, ei kukaan sorru ylenpalttiseen kyynisyyteen. Tavallinen tallaaja, siis Kannun lukija, ei eksy tiedon harhapoluille tai anna satunnaisten yksityiskohtien synkentää elämäänsä, kun ympäriltä löytyy huumoria ja sydäntä.