Risteilyterveisiä
Olin pitkästä aikaa kokousristeilyllä Turusta Tukholmaan ja takaisin. Puhumassa tietenkin, Itämerestä.
Pakko ihmetellä risteilykulttuuria. Se on kestänyt vuosikymmenten ajan. On vaikea ymmärtää, miksi turkulainen vuosikymmenestä vuosikymmeneen tekee tämän matkan ilman kokous- tai puhevelvoitettakaan. Vapaasta tahdosta halullisena. Se on vaan osa kulttuuriamme.
Laivalla kohtasin useampiakin tutun näköisiä kansalaisia, jotka vain tulevat ja menevät. En tosin ole taxfreen kanttis, mutta kuulemma halpa viinakaan ei enää voi olla kovin suuri motiivi. Fazerin sinisen saa halvemmalla jo K-kauppiaalta, sanotaan.
Emme todellakaan vaadi laivayhtiöiltä paljon. Eivätkä ne tietenkään tee paljoa, koska ei ole pakkoa. Vuosikymmenestä toiseen ohjelma on sama: on trubaduuria, jonka esiintymis- ynnä muu taito ei huimaa. On se tanssiorkesteri, jota voi kuvata samalla tavalla. On joku kahden miehen bändi toisessa ravintolassa. Sen ilmeen antaa Takahikiän hauskin mies. On pallomerta ja lastenhuonetta.
Ja on se puffet -pöytä. Sen taso on laskenut kuin lehmän häntä. Oi niitä entisiä aikoja, kun katkarapuvuoret hupenivat turkulaisten masuihin! Puhumattakaan niistä pahvipöniköistä, joista viiniä lasketaan. Ei tämä touhu ainakaan opeta ruoka- ja viinikulttuuriin. Onhan siellä tietenkin se parempi puoli, jossa ainakin on tilaa syödä rauhassa.
Mutta ehkä heikoin lenkki ovat alukset itse. Kun nyt huhutaan uudesta tilauksesta, sopii toivoa, että siinä ei säästellä matkustajamukavuudesta. Voisi odottaa, että esimerkiksi niinkin perustavaa laatua oleva asia kuin ilmastointi tekisi matkustamisen mielyttäväksi, melkeimpä voisi sanoa mahdolliseksi.
Toivoisi, että jos Turussa kerran tehdään kuulemma maailman parhaat risteilijät, tämä taito myös sulostuttaisi risteilyjä rakastavien turkulaisten rakasta harrastusta.
Niin siitä taxfreestä vielä: onhan se tarpeellinen, kun sieltä saa silmänalustan turvotusta laskevaa kräämiä. Laivan sisustusmateriaalin ja ilmastoinnin yhteisvaikutuksesta muutun siksi kuuluisaksi maailman pienimmäksi mieheksi, jolla on pussit silmien alla. Ilman viinaa.
maaliskuu 12th, 2010 at 0:13
Noinkohan paikalliset täyttävät laivojen hytit? Kai juna tuo pääosan risteilyvieraista Turkuun ja moottoritie?
Hyvä kysymys tuo miksi laivaviihde ei konseptina juuri kehity. Mennään edelleen samoilla laduilla kuin 1970-luvulla. Tässä olisi hedelmällistä pohdittavaa ja kehitettävää jollekin moniammatilliselle työryhmälle.
maaliskuu 12th, 2010 at 12:58
Mitäköhän se viihde sitten olisi? Varmaan ottavat mielellään ehdotukset vastaan. Suuret showt tuskin tulevat kustannusten takia kuuloon.
Mutta se on totta, että laivamatkailu ei kauheasti houkuta enää. Muutama vuosi sittenhän oli jokin pienempi höyrylaiva (?), joka puksutteli Turusta Stukholmaan, mutta meniköhän se nurin.
Voisihan sellainen olla lystiä, että voisi mennä ilman kaikenlaista örveltämistä, mutta tuo känniporukka taitaa olla sitä tuottoisinta asiakaskuntaa.
Laivoissa ei edes oikein ole paikkoja jossa viettää aikaansa, paitsi tietenkin lukemattomat kapakat.
maaliskuu 12th, 2010 at 15:57
Eipä ne turkulaiset hyttejä ehkä täytä, mutta reissaavat edes takaisin kumminkin. Mahtaako se viihdepuoli ollakaan se ratkaisu.
Hakisin parannusta asiaan uudistamalla laivojen filosofiaa. Kannattaiskohan sitä ostosparatiisi -konseptia täydentää juuri siitä, mihin tenori viittasi: tehdä laivalla olo miellyttävämmäksi rakentamalla vaikka pienmpiä “olohuoneita” tai “klubitiloja”, joissa voisi nykyistä miellyttävämmällä tavalla istuskella ja nauttia olemisesta ilman että täytyy “nauttia” näistä “viihdyttäjistä”, yksin tai omalla porukalla, juomien kanssa tai ilman.
Ei kukaan siellä ostosparatiisissakaan jaksa 10 tuntia olla aktiivisena. Toivoisin, että laivoilla olo tehtäisiin miellyttävämmäksi sekä tekniikalla että organisoimalla koko vehjettä.
maaliskuu 13th, 2010 at 13:06
Laivojen viihdepuoleen käytetään kyllä aika lailla varoja. Tietysti vaan tässäkin näkyy enemmistön diktatuuri: laivalla ei viihdy hän, jonka mielestä Matti ja Teppo, Finlanders, Paula Koivuniemi ja Danny ja kumppanit eivät ole se juttu. Sofistikoidumpaa viihdettä kaipaavalle tohtorismiehelle tarjonta voi olla vähän junttia, mutta kansa viihtyy.
Siitä olen samaa mieltä, että kokolattiamatot, läikkyvät kaljalasit ja ylipurskahtelevat mahalaukut ovat mahdollsimman huono yhdistelmä.
Kaikki huutavat nyt kilvan Viikkaria tekemään laivatilauksen Turusta. Olisi hieno paikka kokeilla Karibialla testailtuja yksityiskohtia Saaristomerellä. Kauhean montaa huvin vuoksi tuhlattua miljoonaa ei maarianhaminalaisenkaan paksu pöösi kaiketi sentään kestä.
maaliskuu 14th, 2010 at 12:33
Joskus montakiloa sitten olin mukana Hietalahden telakalta rakennetun laivan rakentajien valmistujaisjuhlissa Helsingissä. Kyllä se oli niin amerikkalaiseen makuun tehty, että silmiä särki. Toisaalta, heikkilä voipi olla oikeassa, ehkä sitä kaivataan. Ainakin omasta mielestäni nämä Sillinkin laivat, joissa on se promenadikäytävä, eivät ole niin ahdistavia, niitä soisi tehtävän lisää.
maaliskuu 15th, 2010 at 9:06
Höh, en siis ollut “rakentajien valmistujaisjuhissa” vaan laivan
. Valitettavasti en muista laivan nimeä, mutta jokin karibianristeilijä se oli.
maaliskuu 19th, 2010 at 15:17
Turkulaisena häpeän myöntää, että meidän perheen risteilyt on jo pitkän aikaa tehty Sillinkillä Helsingistä. Siis silloin, kun lapset ovat risteilystä tarpeeksi monta kertaa muistuttaneet. Ovathan nekin laivat jo vanhoja, mutta avaruuttakin suurempi päätökseen vaikuttava tekijä on aikataulu: Laivat lähtevät inhimilliseen aikaan ja ovat sen päivän Tukholmassa. Turusta lähtiessä pitäisi olla illallisella iltamyöhään ja aamulla olisi aikainen herätys Tukholmassa vierailijoille. Rentoudu siinä sitten laivalla.