Turun tautia taas
Turun tauti tekee paluun julkisuuteen aina tarpeen mukaan. Se muistettiin Myllysillan uutisoinnissa. Minulle asti ei sentään tullut yhtään kiertävää Orava-tekstiviestiä, joihin olisi yhdistetty Turun tautia. Ehkä luovuus ei riittänyt. Mutta näitä Orava –viestejä toki singahteli ihan kiitettävästi.
Mutta äskettäisessä huostaanotto-asiassa nähdään taas Turun tautia. Tätä syytöstä on tuskin koskaan käytetty niin väärin, kuin tässä asiassa. Turkulaiset viranomaiset joutuivat venäläisen mediasirkuksen riepoteltaviksi aivan syyttömästi. Ja vailla minkäänlaista selviytymismahdollisuutta tai tukea.
Tiedotussodassa turkulaisilla ei ollut mitään mahdollisuutta pärjätä. Vastakkain olivat mahdollisimman suurta ja raflaavaa julkisuutta hakeva venäläinen osapuoli ja lainsäädännön täysin sulkema suomalainen viranomainen. Siinä on vaikeata nähdä Turun tautia. Todella epätasainen asetelma.
Tapauksen taustoista kannattaa lukea vaikka Jarmo Mäkelän blogi tänään Ylen kotisivulta http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/03/turun_tauti_ja_tapaus_astahov_1548475.html
Tapauksessa on ulottuvuuksia, jotka tulisi välttämättä avata keskusteluun. Asia nousee Suomen ja Venäjän poliittiselle agendalle, ehkä jo tänään kun presidentti Halonen tapaa pääministeri Putinin. Ja tapauksia nousee pinnalle sitä mukaan, kun suomalais-venäläisten avioliittojen määrä kasvaa.
”Turun tauti” –tapaus rohkaisee venäläistä osapuolta entistä hyökkäävämpään linjaan. Ei vain Venäjän kansalaismielipide vaan maan virallinen politiikka ”ulkovenäläisten” etujen turvaamiseksi antaa pontta ja lisää itsevarmuutta. Suomi ja suomalainen viranomainen hienoine ihmisoikeusperiaatteita noudattavine lainsäädäntöineen jäävät aina tappiolle.
Tämä on uusi tilanne suomalais-venäläisissä suhteissa. Siihen tulee suhtautua vakavasti. Suomi on vääjäämättä altavastaajana näissä tilanteissa.
Taitaa olla jo aika selvää, mikä asia nousee vaalien näkyvimmäksi teemaksi: mamu ja sen seuraukset.
maaliskuu 22nd, 2010 at 13:31
Mamu-vaalitpa hyvinkin. Eikä menestyminen niissä edelleenkään ole liian vaikeaa. Työpohjainen muutto on säännösteltynä OK, humanitaarinen maahanmuutto myös mutta meillä on paikalliset säännöt ja kulttuuri, joita noudatetaan.
Jos haluat pukea naisesi säkkiin, olet ulkona kisasta. Jos haluat harjoittaa verikostoa tai kunniaväkivaltaa, olet ulkona kisasta. Jos et integroidu kielen ja työn/koulutuksen kautta yhteiskuntaan olet ulkona kisasta. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää tai laittaa käytäntöön, tulijoita listalla riittää kyllä. Ja lentokoneita kohti lähtöruutua.
Veli venäläisen reagointi po. asiassa palauttaa aina mieleen miksi Karjalan palauttaminen on turhan suuri riski. Kuka haluaa 400 000 ulkovenäläisen vähemmistön Suomeen jos yksittäinen huoltajuuskiistakin laittaa naapurissa sukat pyörimään jalassa?
maaliskuu 22nd, 2010 at 16:08
Venäjän naapurimaissa asuvat Venäjän kansalaiset on tosiaan tahtoen tai tahtomattaan otettu propaganda-aseiksi, kun putinismi tekee suurvallan kunnianpalautusta. Parin lastensuojelutapauksen näkyvä esilläpito ylintä valtionjohtoa myöten ei liene sattumaa vaan samaa kampanjaa, jolla Baltian maiden venäläisten “sorrettua” asemaa ärhäkästi esiintuodaan. Dosentti Bäckman marssii näköjään näissä asioissa aina asemiin, kun opiskelumaa (tai sen tiedustelupalvelu?) niin pyytää. Liekö tarjottu oikeusministerin paikkaa Terijoki II:ssa?
Kovin vähän myötätuntoa ovat toistaiseksi lapsiasiamieheltä ja Bäckmanilta saaneet saaneet vaikkapa Pietarin 10 000 katulasta tai ne yli 50 000 lasta, jotka Venäjän oikeusministeriön mukaan pakenevat kodeistaan tultuaan kaltoin kohdelluiksi.
maaliskuu 22nd, 2010 at 18:27
Syytöksiä on aina sadellut idästä. Jostain syytä olen kuitenkin yrittänyt ymmärtää rajan takana asuvia kansalaisia. Miksi heitä vihaamaan? Eihän heitä voi syyttä edes kunniattomasta hallinnosta, koska vaikutusmahdollisuudet ovat ilmeisen niukat.
Tietenkin virallinen vihanlietsonta hermostuttaa. Mutta, onnistuuko hallinto tavoitteessaan? Johtaako kiusanteko siihen, että molemmilla puolilla rajaa tunnetaan suurta ylemmyyden tunnetta naapuria kohtaan? Saattaahan tämä episodi kääntyä itseään vastaankin. Mielipiteet ja kommentit singahtelevat nettipalstoilla myös Venäjän puolella. Mitähän se venäläissisar meistä loppujen lopuksi ajattelee?
maaliskuu 22nd, 2010 at 20:23
Molemmat osapuolet voisivat ensin siivota omat takapihansa sotkematta lasten hätää ja politiikkaa keskenään.
maaliskuu 22nd, 2010 at 21:09
Onkohan tosiaan niin, että Venäjällä voi heittää tässä asiassa ensimmäisen kiven. Toivottavasti Halonen ja kumppanit ottavat puheiksi nuo Heikkilän mainitsemat katulapset ja kodeistaan pakenevat lapset. Eikös nämä suurin osa Suomeen muuttaneista ole tullut tänne suomalaisina, ei venäläisinä? Mitäköhän Venäjä tykkäisi, jos vaikka USA tai joku muu maa alkaisi peräämään heidän lapsityötänsä.
maaliskuu 22nd, 2010 at 21:59
Jo on aikoihin eletty, kun Venäjä esiintyy maailman mediassa länsimaisena sosiaalisesti toimivana oikeusvaltiona.
Jo on aika vahtaa meilläkin puheen sävyä ja volyymia.
Presidentti Halonen. Arvokeskustelun paikka?