27.3.2010

SDP:ssä Soinin tavalla

Belgiassa pääpuolueet kilpailevat siitä, mikä niistä on suvaitsevaisin ja maahanmuuttajaväestöä kohtaan ystävällismielisin puolue. Ranskankielisten kristillis(!)demokraattien puolue on kunnostautunut muslimiväestön asioiden ajajana, mikä näkyy myös ehdokasasettelussa. Vahvin puolue Belgian maahanmuuttajien piirissä on kuitenkin SDP:n veljespuolue, ranskankielinen sosialistipuolue PS.

Belgian poliittisessa keskustelussa on tapana, että ksenofobististen populistipuolueiden avauksiin eivät maltilliset ja vastuuntuntoiset puolueet reagoi millään tavalla. Se raivostuttaa populistipuoluieta ja osaa kansalaisista. Ajatus on kuitenkin se, että halvalla populismilla ratsastaville ja heikko-osaisia toisiaan vastaan asettaville puolueille ei anneta mahdollisuutta ohjata yhteiskunnallista keskustelua. Vastuulliset puolueet haluavat pitää aloiteoikuden ja sitä myötä mielipidejohtajuuden omissa käsissään.

Kirjoitin viimeksi siitä, kuinka Kimmo Kiljunen on käynyt muiden puolueiden kimppuun näiden maahanmuuttonäkemyksistä. Kerroin samalla, että SDP on perussuomalaisten jälkeen kannattakunnaltaan maahanmuuttajiin kielteisimmin suhtautuva puolue.

Nyt on kaksi viikkoa kulunut ja SDP on herännyt asiassa. Puheenjohtajan Urpilaisen ulostulo sai minut haukkomaan henkeä monen päivän ajaksi.

”Maassa maan tavalla”, sanoo nyt SDP.

Muutin Belgiaan kymmenen vuotta sitten. Jos minulle olisi sanottu silloin nuo sanat, olisin pitänyt sitä törkeänä loukkauksena. Lause voi vaikuttaa viattomalta, mutta on kaukana siitä. Siinähän aivan suoraan ilmaistaan, että tulijaa on aihetta epäillä paikallisten tapojen rikkomisesta. Alentavaa!

Ja toisen näkökulman vihreät toivatkin jo esiin. Mikä on maan tapa? En minä aio elää belgialaisten tavalla, esim. en koe veronkiertoa erityisen houkuttelevana. En myöskään ymmärrä, miksi kurdien olisi Suomessa opeteltava virtsaamaan kadulle, ostamaan lapsilleen perjantaisin viinapulloja tai riisumaan kengät eteisessä hienoissakin kotijuhlissa. Kirjoitanko rumasti suomalaisista? Aivan. Ei ole olemassa mitään maan tapaa!

Tannerin, Paasion, Sorsan, Koiviston ja Ahtisaaren puolue on oma-aloitteisesti antautunut Soinin johdettavaksi. Se on ymmärrettävä vain siten, että SDP pelkää perussuomalaisia kuollakseen. Hyväksyttävää se ei ole, pelkästään säälittävää.

10 kommenttia “SDP:ssä Soinin tavalla”

  1. Jari Nikkola:

    Petri, Jyrki Katainen ja Eija-Riitta Korhola tekivät käytännössä samat linjanvedot Kokoomuksen suunnalta. Miten kommentoisit näitä avauksia, jos isojen puolueiden vastakkainasettelu unohdetaan?

    Maan tavaksi kutsutaan pitkäkestoista kulttuuria, jossa eletään. Suomessa siihen (pohjoismaiseen) kulttuuriin eivät kuulu sukupuolten epätasa-arvo tai esimerkiksi verikoston tai kunniamurhien periaatteet. Tai ruumiinsilpomiset. Tai säkkiin puetut naiset.

  2. Eero K:

    Höpskeikkaa. Eiköhän koko juttu ole melkoinen myrsky vesilasissa. Lahesmaa on poliitikko ja hän varmasti tietää mitä Urpilainen on puhunut ja mitä ei. Demareiden linjaus oli aivan selkeä; ei rasismille, ei ulkomaalaisvihalle, kyllä turvapaikanhakijoille ja ulkomaalaisille työntekijöille. Kyllä Suomen lakien noudattamiselle. Eli kyllä populisti ja turhan taivastelija taitaa löytyä nyt jostain muualta kuin SDPstä.

  3. Petu Lahesmaa:

    Jari,
    Kataisen ja Korholan avauksista ymmärsin enemmän jälkimmäistä. Katainen tuntuu olevan kovin huolestunut siitä, että Suomessa maahanmuuttokriittisen mielipiteen esittäjät saavat leiman otsaansa. Näin varmasti oli ennen, mutta nyt olisin huolissani aivan jostain muusta. Ns. maahanmuuttokriitikoilta on monilta jo pitkään ollut hukassa mm. kotikasvatus, itsehillintä, käytöstavat, ihmisarvon kunnioitus, kohtuu ja maltti. En siis heidän jaksamisesta olisi niin huolissani.

    Enemmän olen huolissani heistä, jotka yhä useammin joutuvat rasististen hyökkäysten kohteeksi. On sitten kyse maahanmuuttajista, maahanmuuttoministeristä, tutkijoista, toimittajista, jne.
    Suomessa somalit joutuvat useammin vihan kohteeksi, kuin Itä-Euroopassa romaniväestö.

    En halua uskoa, että edellä mainitut tavat kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin. Viestisi lopussa mainitsemat asiat ovat vastenmielisiä ja niitä esiintyy Suomessa ja muissa maissa sekä maahanmuuttajien että kantaväestön keskuudessa.

  4. Kari:

    Kas, kas. Ollaanpa eri puolilla poliittista kenttää nyt peloissaan, kun demarien kannatus näyttää kääntyneen nousuun. Kokoomuksen ja sen vihersiiven paniikin ymmärtää, mutta Arhinmäeän lausuntoja asiasta ihmettelen.

  5. Kalle Euro:

    Loistava kirjoitus. Suomen ikäjakaumalla ja houkuttelevuudella ei ole varaa siihen, että meistä tulee vielä maahanmuuttajia kohtaan vihamielisen tuntuinen. Nykyisellä keskustelulla ja tämän aamuisen kaltaisilla poliittisilla kannanotoilla varmistetaan, ettei Suomi houkuta sen enempää osaajia kuin muutakaan työikäistä joukkoa työelämäämme suuria ikäluokkia korvaamaan.

  6. Tapio Tuuri:

    Miten Suomenkin puolueista saataisiin yhtä vastuullisia kuin Belgiassa?

    Odottaisin siihen konkreettisia ehdotuksia vaikka seuraavassa blogikirjoituksessa.

  7. Paavo Arhinmäki:

    Mitä ihmettelet Kari lausunnossani? Minulle kysymys ei ole puolueiden kannatuksen noususta tai laskusta vaan syvä huoli siitä, että maahanmuuttajavastaisuus nousee, jos poliitikot antavat sille kasvupohjaa lausunnoillaan.

  8. Jari Nikkola:

    Kornia kirjoituksessa on sen naiivi vastakkainasettelu SDP:n ja Kokoomuksen välillä. Asiasta viis kunhan pääsee pikkuvanhasti aukomaan nassua vihollisleiriin, samalla toki leikkien EU:n (?)mandaatilta suvaitsevaista. Ja toki turvallisesti tuhansien kilometrien päässä itse tapahtumapaikasta. Köykäistä argumentaatiota ja aivan tietoisesti tehtynä.

    Minusta tälläinen vastakkainasetteleva kirjoittelu ei kuulu Kannuvalimoon. Ei tehdä tästä Kokoomuksen “kalliiden prinssien” yksipuoluemediaa, eihän. Visa olisi tätä linjaa tuskin katsonut hyvällä.

    Maahanmuuttokriittisyys ei ole joko/tai -kysymys kuten Lahesmaa yrittää väittää, linjassa suomalaisen vihervasemmiston kanssa. Se on sekä/että -kysymys. Voi olla salliva ja kriittinen yhtäaikaa, kuten Katainen & Urpilainen totesivat. Humanitaarinen ja työpohjainen muutto on säännösteltynä OK mutta meillä on säännöt. Ja meillä on pohjoismainen kulttuuri.
    Niihin ei kuulu sukupuolten epätasa-arvo, kunniaväkivalta, verikosto, fyysinen reviiriajattelu tmv. toiminta. Ei vaikka se Belgiasta käsin siltä näyttäisikin.

  9. Lyrisch Tragisch Tenor:

    Nyt olen Jari Nikkolan kanssa kyllä samoilla linjoilla ja herra Lehesmaa suhtautuu nyt turhan jyrkästi johonkin “maassa maan tavalla” lauseeseen ja antaa ymmärtää kadulle virtsaamisen olevan jokin maan tapa. Ei ainakaan minun tietääkseni ole, joskin myös Helsingissä sellaista joskus tavataan, kenties se on turuntautia?
    Maahanmuuttajakeskustelussa ollaan yleensä somali-romani -asetelmissa, unohtaen ehttä täällä on paljon “länsimaisia” muuttajia myös, heitä ei varmaan “lasketa”, näissä keskusteuissa. Työpaikalleni palkattiin juuri oikein oiva “länsimainen” maahanmuuttaja joka puhuu hämmästyttävän hyvää suomea. Melkein parempaa kuin MTV3:n sisustusohjelmien suomen- ja suomenruotsinkieliset juontajat ja asiantuntijat.
    Tuskin kukaan suhtautuu vihamielisesti ammatti-ihmisten maahanmuuttoon (no, en tarkoita niitä ammatteja..).
    Maahanmuuttajille pitäisi myös mahdollistaa, ylitehokas kielenopiskelu, se helpottaisi heidän työnsaantiaan ja sopeutumistaan merkittävästi.

    60-luvulla Suomesta muutettiin suurin joukoin Ruotsiin. Siellä ilmeisesti monet eivät opetelleet kieltä, vaan elivät niin suomenkielisissä ympäristöissä, etteivät kokeneet sitä tarvitsevansa. En kyllä oikein sitä ymmärrä, kyllä pitäisi mennä “maassa maan tavalla”.

    Mutta toisaalta, onhan se aika hämmästyttävää, jos jostain jumalanseläntakaa paetaan vainoja tänne saakka ja että sitten lähetetään lapset sinne takaisin oppimaan paikallisia tapoja, kun täällä länsimaistuvat liikaa, mikä turvapaikkahätä sellaisilla voi olla? En kyllä oikein sitä ymmärrä, kyllä pitäisi mennä “maassa maan tavalla”.

    Eiköhän täällä Suomessa itseasiassa ole aika suuri osa maahanmuuttajia, idästä ja lännestä.

  10. Petu Lahesmaa:

    “Asiasta viis kunhan pääsee pikkuvanhasti aukomaan nassua vihollisleiriin, samalla toki leikkien EU:n (?)mandaatilta suvaitsevaista. Ja toki turvallisesti tuhansien kilometrien päässä itse tapahtumapaikasta. Köykäistä argumentaatiota ja aivan tietoisesti tehtynä.”

    Jari,
    Hyvä kun annat palaa!

    En toimi millään EU-mandaatilla.
    Lapseni käyvät paikallista koulua, jossa eri kansallisuuksia on komisenkymmentä. Bryssel on muutakin kuin EU:n pääkaupunki. Se on monikulttuurinen sulatusuuni, jossa ongelmat ovat todellisia ja jokapäiväisiä. Niiltä ei voi ummistaa silmiään ja “leikkiä suvaitsevaista”.
    Täällä pohditaan nyt ns. nollatoleranssin käyttöön ottamista. Keskustelun kantava ajatus on, että mitään väestöryhmää ei leimata – ongelmia riittää kaikissa kansallisuusryhmissä.

    Sanottakoon vielä, että ajattelumaailmani kuva hyvin Eija-Riita Korholan blogissaan kirjoittamaan siteeraukseen filodofi Sirkku Hellstenin tekstistä:

    “Hellsten erottaa kaksi eri versiota liberalismista: relativistisen ja pluralistisen. Ensin mainittu luovuttaa arvokeskustelun äärellä, koska niistä ei kuitenkaan voida päästä yksimielisyyteen. Pluralismi puolestaan pitää relativismia liberalistisen yhteiskunnan väärinkäsityksenä, joka johtaa vahingolliseen vaitioloon ja väistelyyn arvoista. Hellsten peräänkuuluttaa pluralismia eli moniarvoisuutta, jonka mukaan erilaisten arvo- ja uskomusjärjestelmien rinnakkainelo on tunnustettava lähtökohdaksi. Niitä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa – siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää.

    Hellsten katsoo, että relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden ja ennakkoluulojen kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ohittamalla ne. Pluralismissa jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot, ja avaa keskustelun.”

    Harrastamastasi nimittelystä (maahanmuuttokeskustelulle valitettavan tyypillistä) huolimatta, mukavaa viikonjatkoa!

Jätä vastaus