Kaleva talloi varpaille
Kalevan päätoimittaja Markku Mantila jättää Julkisen sanan neuvoston. Mantila rikkoi JSN:n pelisääntöjä luovuttaessaan luottamuksellista kokouksen valmisteluaineistoa omalle toimitukselleen. Asiahan koski Iltalehden julkaisemaa Kaarina Hazardin kolumnia edesmenneestä Tony Halmeesta.
Harvoin päätoimittaja ripittäytyy yhtä julkisesti, jos lehti on mennyt julkaisemaan etukäteen saatua ja salassa pidettävää aineistoa. JSN:stä on lähdetty ovet paukkuen jo niin monta kertaa, että pyöröoven asentaminen voisi olla paikallaan.
Jacob Söderman lähti huomattuaan istuvansa väärässä seurassa. Kalevi Kivistö sydämistyi ilmeisen perättömiin Itä-Saksa – vihjailuihin. Pekka Hyvärinen lähti jo ihan aiheesta, kun neuvoston enemmistö ei pitänyt Silminnäkijä-ohjelman lautakasauutisointia moitittavana. Nyt varajäsen Mantila lähti, syyllistyttyään kardinaalimokaan.
Taas kerran on ainakin itselleen muistutettava, että Julkisen sanan neuvostolla ei ole mitään virallista statusta. Se on itsesäätelyelin, jonka juridista asemaa voi verrata vaikkapa pressiklubin pikkujoulutoimikuntaan. Se toimii niin kauan, kun suomalainen lehdistö katsoo sillä olevan itseensä sananvaltaa.
Mantilan kardinaalimoka oli mennä julkaisemaan uutinen ennen muita! Sekös muita toimituksia hatuttaa. Itse uutista tärkeämpää on nykyisin kertoa, että me uutisoimme asiasta ensimmäisenä. Verkkolehti Uusi Suomi kehuskeleekin jo kertoneensa ensimmäisenä uutisen siitä, että Kalevasta oli lipsahtanut julkisuuteen JSN:n Iltalehdelle antama langettava päätös.
Näin ollen uutisoinnin päähuomio ei enää olekaan Hazardin kolumnin sisällössä, Iltalehden journalistisessa linjassa tai Halmeen muiston kunnioittamisessa. Lehdistön sisäisten kirjoittamattomien sääntöjen loukkaaminen menee kaiken tämän edelle. Lukijoille sillä ei ole suurta uutisarvoa, mutta lööppejä metsästävät toimittajat saivat muistutuksen: Julkaise ensimmäisenä jos voit, mutta älä tallo kollegan varpaille!
P.S. Kannun kävijätilastojen mukaan Visan ohjetta haudutetusta lampaanpaistista on käyty tiuhaan lukemassa. Harkittavahan sitä on vakavasti meilläkin. Hyvää pääsiäisen aikaa!
huhtikuu 1st, 2010 at 22:20
On helppo huomata, että JSN on siinä määrin hampaaton tiikeri että sen langettavia lausumia pidetään monissa journalistipiireissä kovan jätkän merkkinä, ei tuomiona. Vaikeampaa on miettiä, mikä tekisi puhtaan bullshitin julkaisemisesta hävettävää. Pitäisikö JSN:n tai jonkun muun perustaa nettiin tai mieluummin vielä näkyvämpään paikkaan julkinen häpeäpaalu, jossa tuomitsevia päätöksiä saanut media muuttuu huomautus huomautukselta kusenkeltaisemmaksi?
Hazardin tuomitusta kolumnista voi sanoa, että räväkkä kirjoittaminen on vaikea laji. Kun tehostaa asiallista asiaa tyylikeinoiksi tarkoitetuilla mauttomilla möläytyksillä, tekee vain vahinkoa asialle ja tulee samalla tarpeettomasti loukanneeksi omaisia.
huhtikuu 2nd, 2010 at 11:05
Enpä usko, että vihakirjoittelu muuttuu tässäkään muodossa erityisen hyväksyttäväksi tyylikeinoksi. No, toisaalta Hazard teki punavihreän suvaitsemattomuuden määrittelyn hyvin helpoksi omalla esimerkillään.
Lahesmaa yllättää, ei yhtään “vitun kommarit/sossut” -heittoa tällä kertaa. Ehkä tämä tästä.