Tuhkan armoilla
Olen joutunut tuhkan armoille. Sain juuri sähköpostin, jossa peruutettiin ensi viikonloppuna Bolognan lähellä pidettäväksi tarkoitettu konferenssi Venäjän roolista lähiympäristössään. Olin juuri saanut valmiiksi esitykseni Venäjästä Itämerellä.
Minulla on lentolippu perjantaiaamuksi 6.45 Turusta Kööpenhaminan kautta Frankfurtiin ja sieltä Bolognaan. Esiintymiseni olisi ollut 13.30, joten kiireeksi olisi vetänyt normaalioloissakin. Olen siis tämän luonnonilmiön uhri. Kukahan lopulta maksaa lippuni?
On mielenkiintoista seurata kansainvälisen lehdistön kommentteja tapahtumasta. Toisessa ääripäässä ovat näkemykset, että tässä nyt luonto kostaa ihmisten välinpitämättömyydestä. Tämmöset ajatukset tulevat helposti herkkään mieleen, kun yhdistetään Puolan tragedia, Jumalan kosto, tähän tragediaan, Luonnon kostoon.
Toisessa ääripäässä ilakoidaan siitä, että luonto ottaa nyt voiton markkinavoimista ja kapitalismista, kun lentoyhtiöt ja kohtaa muutkin yhtiöt menevät konkurssiin. A-studiossa professori Teivo Teivainen, tuo armoton markkinavoimien vallan kriitikko, ei voinut peittää vahingoniloaan kertoessaan, miten lentoyhtiöt nyt joutuvat anomaan tukea valtioilta. Jokainen löytää tapauksesta omat lempiteemansa.
Vanhemmiten olen menettänyt uskoni asiantuntemuksen kaikkivoipaisuuteen. Tässä asiassa se näkyy korostuneesti. ”Asiantuntijat” antavat uskottavalla tyylillä ja arvovallalla arvioitaan siitä, mitä se tuhka oikeastaan tekee niille koneen moottoreille. Vai tekeekö se mitään? Ja mihin se lentokoneessa oikeastaan vaikuttaa. Lisäksi joudumme luomaan mielikuvamme säämiesten ja –tyttöjen arvioiden pohjalta. Kyllä tässä nyt ollaan asiantuntemuksen armoilla. Nyt sille maalaisjärjelle olisi käyttöä
Mahtaako tästä esimerkiksi, että konferensseja ruvetaan pitämään videokonferensseina. (Toivottavasti ei Espanjan johdolla kun meidän ministeri ei päässyt ollenkaan langalle!). Kohta loppuvat ulkomaiset kokousmatkat. Diplomatiastakin varmaan karsitaan turhanaikaista kokousdiplomatiaa. Mahtaako sitä Hilarya enää saada Suomeen edes Tallinnan matkan verukkeella? Huomataan, että aika paljon reissaamisesta voisi hoitaa muillakin tavoilla. Siitä luontokin tykkäisi.
Meikäläisellä jännitys vaan tiivistyy. Ensi viikolla pitäisi käydä lentokoneella puhumassa Göteborgissa! Että jos sekin nyt menee! Mutta nyt tiistaina menen maakuntamatkalle Imatralle. Junalla.
huhtikuu 20th, 2010 at 7:58
Käytämme töissä aika paljon videokonferensseja ja etenkin nykyään nettikonferensseja (miksi niitä pitäisi sanoa?). Niissä yleensä ei ole kuvaa, mutta työpöydän saa näkyville haluttaessa toisille osaanottajille. Se on lyhyissa palavereissa paljon parempi, kuin reissaaminen. Meillä on myös aika paljon toisilla päivän reissuja Tukholmaan, jotka ovat kaukana lomailusta tai mukavuudesta. Onneksi niitä on vähennetty viime vuosina. Mutta ei video tms. välineet korvaa face-to-face kokouksia, etenkin jos niissä pitäisi pähkäillä eli suunnitella jotain. Kyllä silloin on hyödyllisintä olla samassa tilassa.
huhtikuu 20th, 2010 at 14:05
Tuttavapariskunta on jumissa Budapestissa. Wizzairin puhelin ei vastaa ja nettisivuilla pahoitellaan. Onnistuivat hankkimaan junalipun Varsovaan, mistä toivovat pääsevänsä bussilla Tallinnaan, missä toivottavasti löytyy paikka laivasta.
Lohduttelin lähettelemällä tekstarin, minkä mukaan seniorien interrail on nykyään aika suosittua. Samat lohdutukset Sinulle, Veli hyvä.