Mäntässä hirvitti
Terveiset Mäntästä. Kulttuuripääkaupunki 2011 tekee itseään tykö esittäytymällä muilla statusta hakeneilla suomalaisilla paikkakunnilla. Kiertue alkoi Serlachiuksen vanhan pääkonttorin helteisellä pihanurmella, jonne Turkua humoristisesti ja kekseliäästi esittelevät kontit oli roudattu. Förin äijä veti linjaan istuvasti pönäkämpien avajaispuheiden päälle oman pikku shownsa.
Serlachiuksen pääkonttori toimii nykyään Gustaf -museona ja ansiokkaasti toimiikin. En muista montaa kertaa saaneeni irti museokäynnistä niin paljon elämyksiä kuin nyt sain. Kolme näyttelyä, kaikki mielikuvituksen juhlaa. Perusnäyttelyssä esiteltiin tehtaan ja tehtaalaisten elämää massakärräristä pääjohtajaan yhtä arvostavasti. Veteraanit -näyttelyssä oli veteraanipariskunnan koti sisustettu paitsi vuosikymmenten rekvisiitalla, myös vavahduttavilla muistoilla, jotka vyöryivät esiin kuvina, ääninä ja yllättävinä esineinä. Modernin vessan vaatekoukussa riippui lääkintämiehen ensiapulaukku. Alakerrassa esiteltiin lapsuuden tarinoita; niin kovin tuttuja monet.
Gösta -museona toimivassa Joenniemen kartanossakin käytiin katsomassa edustavaa turkulaisen taiteen kavalkadia. Monet työt olivat tuttuja omasta taidemuseostamme. Näin, erikseen esiteltyinä, teokset herättivät kotiseutuylpeyttä ja muistuttivat, että tosiaan: Turku voi esitellä kansainvälisen tason taiteen tekijöitä pidemmällä kaarella kuin yksikään muu kaupunki maassamme.
Mäntän päätös hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi oli hieno veto. Tarkoituksena oli saada julkisuutta määrätietoiselle profiloitumiselle pienenä suurena kulttuurikaupunkina. Mäntän tyylikkäisiin ja rakkaudella hoidettuihin kulttuurilaitoksiin ihastuneena tokaisin isännille, että tehän olisitte voineet vaikka saada sen nimityksen. “Se meitä itseäkin alkoi loppuvaiheessa hirvittää” sanoivat isännät. Siis vähän niin kuin Islannissa pelätään, että tipahtaisi Eurovision laulukilpailujen voitto: ei siihen olisi millään varaa.
Tero-Pekka,
nimesi mainittiin avajaisten yhteydessä muutamaan kertaan. Oli katseltu telkkaria ja kuunneltu radiota. Arveltiin, että haluat profiloitua puolivirallisena vastajännärinä, joka toivoo, että vuosi menisi mönkään niin että pääsisit ilkkumaan jälkeenpäin: sitähän mää just sanosin. Erinomaisen perusturkulainen asenne, mistä onnittelen.
toukokuu 23rd, 2010 at 21:54
Rakkaudella ovat Mäntässä patruunoiden perintöa vaalineet. Oikeassa Markku olet, suurin pienistä kulttuurikaupungeista.
Hieno ote suomalaiseen tapaan kokea kulttuuri yhteisenä.
toukokuu 24th, 2010 at 9:34
Mänttä on todella erinomaisesti osannut tuoda julki nuo Serlachiuksen museot … tai päinvastoin. Itsekin juuri ajattelin, että voisi olla mukava mennä käymään siellä, joskin se on niin syrjässä…
Täällä Helsingissä vain suljetaan kaikenlaisia museoita säästösyistä. Enpä usko, että kaupungille sulkemisista juuri säästöä tulee, kaupunginmuseolle tietenkin, mutta tuskin kaupungin tilakeskus museioiden tiloja muille saa juurikaan vuokrattua.
Ilmeisesti Helsingin kaupungille riittää, että turistit, jotka ovat lähinnä kai ruattalaisia, pääsee ostoksille Aleksille. Onhan siellä supisuomalaiset dressman, lindex, H&M, kappahl…
toukokuu 29th, 2010 at 15:10
Mänttä on kaiken kaikkiaan loistava kulttuurikohde eikä ollenkaan kaukana (Tampereen ja Jyväskylän puolivälissä). Kaikki on kiinni asenteesta, joka siellä tuntuu olevan todella kohdallaaan, avoin ja raikas, utelias ja samalla hauskakin. Gösta-museossa on perinteisen taiteen ystäville monta kohokohtaa, Porilaisten marssia, suurin Gallen-Kallela -kokoelma jne jne. Kyllä turkulaisten kannattaisi suunnata autonnokka tänä kesänä Mänttään.