Robertino -indeksi
Tapasin viime viikolla roomalaisen laulajan Roberto Loretin. Hän esiintyi Turku Touringin järjestämässä illallistilaisuudessa perin arvovaltaiselle kutsuvierasjoukolle, minä sain juontaa ja haastatella. Signor Loreti tuli paremmin tunnetuksi nimellä Robertino. Kysyitkö, että kuka ihmeen Robertino? Jos niin, voit onnitella itseäsi: kuulut nuoreen sukupolveen. Jos vastaat, että Jee! niin voin pahoitella: olet niin sanottu vanha käpy. Niin kertoo pettämätön Robertino -indeksi. Testailin ennen keikkaa ja sen jälkeen indeksin toimivuutta ja hämmästyttävän hyvin toimi. Itseni ikäiset ja vanhemmat muistivat Robertinon, minua nuoremmat eivät olleet kuulleet juttuakaan.
Vuonna 1961 Robertino oli Suomen ylivoimaisesti suosituin artisti. Väräjävällä äänellä italialaissävelmiä tulkinneen poikasen levyt valtasivat vuoden top 10 -listalla kolme ensimmäistä sijaa. Elvis, Paul Anka ja Humppa-Veikot jäivät taakse. Turussa nuoret puuhamiehet Pekka Harismaa ja Heikki Löyttyniemi ottivat elämänsä riskin ja pestasivat Robertinon Turun Messujen tähdeksi. Jussi Björlingiäkin oli ajateltu, mutta hän sai väistyä Suosikin jättilakanassa joka tytön hetekan yllä hymyilleen tummasilmän tieltä.
Esiintyjävalinta osui enemmän kuin nappiin. Robertino aiheutti 60-luvun alun Turussa valtavan villityksen. 5000 hengen jättiteltta täyttyi viitenä iltana ääriään myöten hurjasti kiljuvista faneista. Pekka Harismaan Volvo oli moneen otteeseen kaatua, kun hurmoksessa hilluvat turkulaistytöt yrittivät tunkea lähemmäksi idoliaan. Hulinan nähneet sanovat, että äskeinen David Beckhamin käynti Turussa oli pieni kipenä verrattuna Robertino -ilmiön roihuun.
Tänään Robertino on 64 -vuotias lava-artisti, jolla yhä piisaa keikkaa ympäri maailmaa. Enimmäkseen senioriyleisölle. Toscanalaissikaria käryttävä, pyylevyyttä olemukseensa vuosien varrella kerännyt, hauskasti jutteleva miekkonen ei tarvinnut Marinassa turvamiehiä. Lehdistötilaisuuteen saapui kaksi toimittajaa. Plus Markku Veijalainen. joka innokkaasti kuvasi materiaalia 55 Plus -ohjelmaansa. Mutta hänhän onkin jo vanha käpy Robertino -indeksillä mitaten.
Laitan oheen kuvan vuoden 1961 Robertinosta. Fanit saavat näin pitää muistonsa.
toukokuu 25th, 2010 at 22:52
Kiitos,
Fanikuva haalistui ja peittyi sitten ensin The Swinging Blue Jeansin, Renegadesin, Animalsin ja vihdoin Beatlesien Suosikki-lakanan alle.
Jos muistan oikein…
toukokuu 25th, 2010 at 23:12
Mikähän tuon Robertinon keikkapalkkio nykyisin on?
Muistan vaan lukeneeni jostain lehdestä, että Lasse Liemolalla se on lohivoileipäkahvit – vanhainkodeissa.
toukokuu 26th, 2010 at 7:43
Nyt tietenkin kun sanoisi, ettei muista Robertinoa, niin pääsisi nuorten joukkoon, mutta tunnustan kyllä muistavani tuon kirkasäänisen pojan. Mielenkiintoinen tuo esiintyjävalinta Jussi Björling / Robertino. Olisin kyllä tasan tarkkaan valinnut toisin (…tosin voi olla, että ehkä en vuonna 1961), mutta JB olisi tuskin aiheuttanut hysteriaa, mikä on ilmeisestikin laadun tae.
Saakohan vanhainkotikeikoilta edes lohileipää, veikkaan, että on niin tarkkaan budjetoitu ruuat ja juomat, että aiheuttaisi budjetin aukirepimisen lautakunnissa ja valtuustoissa. Siinä sitten pohdittaisiin viikkotolkulla, antaako laulajalle lohivoileipäkahvit vai muutama vaippa enemmän vanhuksille.
Muistaakseni, olikohan 70 -luvun alussa luin iltasanomista (tms) kun eräälle Suomen (edelleen) johtavalle baritonille tarjottiin keikkapalkaksi valtioneuvoston huvilalla (Köningstedt?) ruokailua keittiön puolella. Siitä nousi kauhea mekkala, kun ko. taitelija oli kieltäytynyt keikasta ja perustellut rahapalkkiota sillä, että on työkseen laulaja.
toukokuu 26th, 2010 at 8:11
Pää pystyssä täällä tunnustautuu 68v käpy. Minä en muistaakseni niistä silmistä hurmaantunut, mutta äänen soinnin muistan vieläkin.
toukokuu 27th, 2010 at 18:37
Ilmoittaudun Robertino-faniksi: omistan lähes kaikki EP:t (kuka muistaa, 4 kappaleen vaha). Osaan ne vieläkin ulkoa. Kun Robertino tuli ensi kerran Suomeen ja aikoi laulaa TV:ssä, peräsi orkesterin johtaja nuotteja bändille. Agentti oli ihmeissään – nämähän on kaikki kansanlauluja, mihin niitä nuotteja tarvittaisiin ? Sama ilmiö Turussa myöhemmin tapahtui kun Karita tahtoi laulaa ylimääräisenä Sylvian joululaulua: mihin niitä nuotteja oikein tarvittaisiin ?