26.5.2010

Korean suhdannetta odotellessa

60 vuotta sitten Suomi eli vaikeita aikoja. Siirtoväki ja rintamamiehet oli sijoitettava rauhan oloihin. Sotakorvaukset olivat pahimmillaan. Pahin uhka Suomen yhteiskuntajärjestystä kohtaan oli tojuttu. Suomi eli kädestä suuhun ja rauhan oloihin palattiin ankaran työn touhussa. Kaikesta oli puute.

Maailmanpolitiikassa oli siirrytty keskinäisen tuhoamisen aikakauteen. Neuvostoliitolla oli vetypommi. Kylmän sodan ensimmäinen vaihe oli kuumimmillan. Maailmaa vielä jaettiin. Sitä jaettiin erityisen kiihkeästi Korean niemimaalla. Sen ei olisi luullut juurikaan Suomea liikuttavan. Mutta se liikutti. Suomi sai valtavan elvytysruiskeen niinkuin nykyään sanottaisiin.

Sen sai aikaan pelko ydinasein käytävästä uudesta maailmansodasta. Syntyi valtava sotatarvikkeiden  ostobuumi ja sotaan varautumiseen liittyvä hamstrausvimma. Seurauksena oli korkeasuhdanne, joka  nosti Suomenkin teollisuustuotantoa hyppäyksenomaisesti.   Se oli valtava ruiske Suomen talouteen, oikea-aikainen ja tuntuva. Tuli yllättäen ja pyytämättä.

Mutta se oli ohi nopeasti ja arkeen oli palattava.

Nyt Korean niemimaalla leikitään tulella. Pohjoinen on pannut poikki suhteensa etelään. Sotaa odotetaan taas. Mutta ei taida tulla ruisketta Suomeen. Niin kovin erilaisessa maailmassa eletään. Edes talouksien yhteenkietoutuminen ei nyt laukaise samanlaista reaktiota. Tuskinpa kukaan järjissään oleva arvelee Yhdysvaltain ja Venäjän suuntaavan ydinaseitaan toisiaan kohti.

 Maailman spekulaatioissa arvellaan, että vihoittelu on osa Pohjois-Korean vallansiirtoa. Ajatellaan, että jollakin merkillisellä logiikalla toimia Pohjois-Korean valtionpäämies haluaisi sodalla tukea poikansa valtaannousua. Arvellaan myös, että Pohjois-Korea uskoo uhittelun seurauksena, että me muut taas pelästymme ja sodan välttämiseksi annamme taloudellista apua riittävästi, jotta tilanne rauhoittuu. Näin on tapahtunut ennenkin.

Mutta vaikka sodittasiinkin tämä Korean kriisi ei taida Suomeen ulottuvaa korkeasuhdannetta luoda. Ei taida siitä sodasta olla maailmantalouden pelastajaki. Eikä kreikkalaisten. Erilainen maailma, erilaiset kytkennät.

Se sota olisi kuin kaikuja menneestä maailmasta. Onneksi kaikupohjaa ei enää ole.

Jätä vastaus