Kannattaisiko kauppa ?
Työlki ellää joo joo ja niin edelleen. Mutta ei nyt viisuista. Käsiini sattui esite, jossa erityisesti nuoria kannustetaan täällä Brysselissä perustamaan kauppa www.opensoon.be . Siis ihan oikea, liikehuoneistossa toimiva myymälä. Projekti tähtää kauppojen perustamiseen ydinkeskustan luoteispuolelle, joka hienosti sanottuna on kaupunkisosiologisesti haastavaa aluetta.
Kaupan perustamiskustannuksiin, remonttiin ja sisustukseen luvataan jopa puolet avustusta. Ehdokkaan on esitettävä uskottava liikeidea. Valintalautakunnan kanssa haetaan liikepaikka ja sovitaan kustannuksista, jos idea vaikuttaa toimivalta.
Toimisiko Turussa? Ehkä jo toimiikin. Yrittäjyyttä tukevia palveluita on tarjolla runsaasti. On Turun seudun kehittämiskeskuksen yrityspalvelut, on yrityspalvelukeskus Potkuri, on yrittäjien omat palvelut ja paljon muuta.
Yrittäjäksi kannustamiseen panostetaan Suomessa paljon ja ihan aiheellisesti. IT-alan tai muun huipputeknologian yrittäjiksi eivät kuitenkaan kaikki voi ryhtyä. Palveluiden puolella kysyntää luulisi riittävän loppumattomiin, varsinkin hoivapuolella. Mutta entäs kauppa, ihan sellainen puoti eli myymälä?
Keskikaupungin elävöittämiseen ei riitä toriparkki. Tarvitaan kauppoja. Vapaavuoren ristiretki kaupan megayksikköjä vastaan on tervetullut. Silti tarvitaan oikeita kauppojen perustajia ja ylläpitäjiä. Vai onko liian myöhäistä? Siirtyykö kauppa niin voimakkaasti nettiin, että pienen erikoismyymälän perustaminen on järjetöntä? Ainakin EU:n komissio on luvannut tehdä kaikknsa, jotta sähköinen kauppa kannattaisi ja kasvaisi. Vaimoni sisar pyörittää muun työnsä ohella vaatteisiin erikoistunutta nettikauppaa, vaimon vanhemmat perustivat pari vuotta sitten antiikkimyymälän tyhjään liikehuoneistoon.
Muuttuvatko kaikki keskikaupungin tyhjenevät liikehuoneistot kaljakuppiloiksi ja kirpputoreiksi siten, että lopulta ne kunnostetaan toimisto- ja asuintiloiksi? Onko vielä mahdollista kääntää kehityksen suuntaa? 60-luvun Turku –kuvakirjassa Humalistonkatu esitellään kaupungin yhtenä vilkkaimmista kauppakaduista!
90 vuotta sitten isovanhempani pohtivat, miten rahoittaa elämänsä, kun mies aloitti farmasian opintonsa. Päättivät perustaa kemikalioliikkeen. Rea-kemikalioon palkattiin kaksi kauppa-apulaista ja niin akuutein toimeentuloa koskenut huoli oli hoidettu. Ei toimisi enää, mutta vieläkö putiikin perustaminen Turussa kannattaisi? Voisiko tätä brysseliläistä kampanjaideaa kokeilla Turussa?
kesäkuu 1st, 2010 at 20:11
Brysselin innovaatio vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Helsingin Kruununhaassa (ehkei sitä voi kaupunkisosiologisesti pitää kovin haastavana) on ilahduttavasti synytynyt uusia pieniä liikkeitä.
Erityisesti ilahduttaa hyvä kirjakauppa, uusi leipomon myymälä ja erinoaminen suklaapuoti. Yhdessä vaiheessa kivilajkaliikkeet olivat katomassa, nyt taas syntyy uusia. Taloudellinen taantuma vauhdittaa arjen “luksusta” – läheltä saatavia hyviä palveluita.
kesäkuu 1st, 2010 at 21:51
Keskikaupungit ovat eurooppalaisen kaupunkikulttuurin helmi. Asiakkaat ja yrittäjät kohtaavat aidoilla markkinoilla ja kilpailua käydään tarjonnalla, palvelulla, laadulla ja viihtyvyydellä. Kauppakeskuksen ja ketjukauppojen kilpailukyvyn ei pitäisi riittää, kun luovuus on niissä keskitetty eikä toiminta ilman aitoa yrittäjyyttä kannusta. Kauppakeskukset ja ketjut kuitenkin jyräävät Suomessa volyymillään. Ei siinä luovuus auta, kun pääomaa puuttuu.
Turun keskusta on säilynyt kohtuullisesti. Meillä on sijoittajia, jotka ovat pitäneet huolta laadukkaista liiketiloista ja tarjonnasta. Perinteet ja varmaan myös suomalaisessa mittakaavassa kohtuullinen pääoman määrä auttavat selviytymään kansallisten ja kansainvälisten kauppaketjujen paineessa edes jollain tavalla.
Uusien kauppojen ja muidenkin yritysten synnyttäminen on ydinkysymys. Yrityksiä meillä syntyy hyvin. Potkurissa, joka on osa Turun Seudun Kehittämiskeskusta, syntyi viime vuonnakin yli 800 yritystä.
Kaupoille ei ole mitän omaa keittämisohjelmaa meillä vielä ollut. Idea on loistava. Fortuna-kortteliin (googlatkaa, pitäisi löytyä) sijoittuville moinen koulutus olisi erinomaista, mutta miksi rajoittua sinne? Moni meistä voisi hyvin kuvitella pitävänsä herkku-, vaate- tai kemikaliokauppaa isona.
Muuten. Rea-kemikaliossa en koskaan käynyt. Ilmeisesti siellä ei ollut kovin hyviä finnivoiteita.
kesäkuu 7th, 2010 at 8:56
Eikö joku kaupunkisäätiö tms. voisi ostella pikkuhiljaa näitä pieniä liiketiloja ja vuokrata niitä sitten kohtuuehdoin yrittäjille? Ehkä sen aluksi pitäisi olla aika idealistista toimintaa eikä siten sopisi kiinteistöyrittäjille tai kaupungille tms. virallisille tahoille. Tätä voisi noudattaa sekä turuus & Helsinskissä.
Ulkomailla ihailemme niitä pieniä putiikkeja, mutta kotimaassa voimme ihailla vain pitsa, kebab ja kaljapaareja. Tai sitten jotain arkkitehtitoimistoja, joita esim. Katajanokka on nyt pullollaan. Lapsuudessani Katajanokalla, meidän korttelissamme, oli 3 maitokauppaa, lihakauppa, paperikauppa, 2 sekatavarakauppaa, taloustavarakauppa ja parturi. Nyt näistä ei ole yhtäkään jäljellä. Naapurikortteleissa oli lähes samalla tavalla.