D-Day Bedfordissa
D-Day on toisen maailmansodan käännekohdasta käytetty nimitys. D-Day ei ilmeisestikään tarkoita mitään muuta kuin että se on jonkin operaation käynnistymispäivälle annettu koodinimi. Samalla tavalla kuin H-hetki.
Mutta D-Day kesäkuun kuudes vuonna 1944 on kaikista D-päivistä tunnetuin, kaikkien D-päivien äiti. Operaatioon, siis Normandian maihinnousuun osallistui 156 000 sotilasta ja toistakymmentä tuhatta lentokonetta. Sitä juhlitaan sotilaallisin menoin etenkin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Iso-Britanniassa mutta myös Ranskassa. Päivään liittyy myös lukemattomia puhtaasti siviililuonteisia tapahtumia.
Bedfordin kaupunki Virginiassa on kantanut kortensa juhlien kekoon. Kaupunki on perustanut puiston, johon on pystytetty liittoutuneiden johtajien pystit. Hieno tapa muistuttaa atlanttisesta yhteenkuuluvuudesta. Puistossa ovat presidentit Roosevelt ja Truman sekä pääministeri Churchill. Mutta siellä on myös generalissimus Josef Stalinin rintakuva.
Stalin Bedfordissa, Virginiassa
Ihan perustellusti. D-Dayn aikaan Stalinin Neuvostoliitto oli liittolainen ja vieläpä tärkeä sellainen. Puiston suunnittelijat ovat olleet johdonmukaisia.
Mutta aika on nyt toinen ja ratkaisu on ymmärrettävästi poikinut melkoisia vastaväitteitä. Bedfordin kansalaiset ovat olleet suunniltaan ja tyrmistyneitä.
Mutta patsashankkeen vetäjä pysyy kannassaan. Stalin oli osa liittoutumaa Hitlerin kukistamiseksi. Hän on historiallinen tosiasia, sanoo herra McIntosh, patsaspuistosäätiön puheenjohtaja. Historian tosiasiaa ei sovi unohtaa vain sen vuoksi, että hän oli myös tyranni.
Amerikan ulkopolitiikalla on ollut ja on yhä taipumus tehdä yhteistyötä tyrannien ja diktaattoreiden kanssa. Joku heidän johtajistaan kerran tokaisi jostakin liittolaisesta, että olkoon vaan diktaattori, mutta hän on meidän diktaattori!
Tietenkin Stalin oli tyranni ja kerta kaikkiaan vastenmielinen sellainen suomalaisestakin näkökulmasta. Mutta hänen panoksensa Hitlerin kaatamisessa oli suuri. Eikö se pitäisi hyväksyä ja tunnustaa? Jokaisen kansakunnan historiassa on suuresti asioihin vaikuttaneita persoonia, jotka halutaan unohtaa. Vaatii suurta kypsyyttä suhtautua heihin tunnustamalla heidän saavutuksensa, jotka jäävät kielteisiä ”saavutuksia” vähäisemmiksi.
Jos Turussa vielä olisi voimissaan patsaspuisto-hanke (luulen, että se on haudattu!) saisi Virginian suunnalta varmaan kohta halvalla Stalinin pystin! Leninhän meillä jo onkin.
kesäkuu 7th, 2010 at 22:15
Katsoin eilen ranskalaisen elokuvan “Une exécution ordinaire”, joka kertoo “Joe-sedän” sadistisista vainoista yhden pariskunnan osalta. Sen jälkeen ei halvallakaan saatavan pystin ajatus kiehdo. Ymmärrän toki, että keräilyä harrastavan kaupungin pitäisi saada koko sarja!
Ostin kaksikymmentä vuotta sitten mielijohteesta Hämeenkadun taulukaupasta ison Marxin muotokuvan. Kalle on riippunut meillä aina saniteettitiloissa. Ja nyt ymmärsin, että Marxin kuva on päässyt kotiinsa – ukko asui aikanaan juuri täällä Ixellesin kunnassa! (kuten myös Lenin)
kesäkuu 9th, 2010 at 21:26
Suomalaisille Stalinin D-day koitti Valkeasaaressa tänään tasan 66 vuotta sitten. Isäukolle ei paljon kannata Josifin hyväksymisestä ja tunnustamisesta horista. Hänen kannaltaan voiton päivä oli tapaninpäivä 26.12.1991. Vasta silloin toinenkin puoli 1900-luvun eurooppalaisesta totalitarismista kaatui.