Koskee myös Suomea
Hollannisa pidettiin vaalit. Tulos jatkaa siitä, mihin Tsekin Tasavallassa ja Unkarissa päästiin. Kansallismielinen ja maahanmuuttovastainen poliittinen linja vahvistuu Euroopassa. Sama suunta jatkunee viikonloppuna Belgian vaaleissa.
Poliittinen valta on ollut jo muutaman vuoden vahvasti keskustaoikeistolla useimmissa EU:n jäsenmaissa. Nyt se liukuu yhä enemmän kansallismieliseen ja oikeistolaiseen suuntaan. Euron kriisi vain vahvistaa kehitystä. Äkkipäätä luulisi, että keskusta-oikeistolaisten hallitusten talouspolitiikka ruokkisi vasemmistoa.
Mutta ei. Se ruokkii ihan muita voimia. Lisäksi se hajottaa poliittista kenttää. Suuret blokit, vasemmisto ja oikeisto, hajoavat pienempiin osiin. Hallitseminen tulee vaikeaksi. Hollannissa esimerkiksi suurin poliittinen ryhmittymä on nyt sosialistit, joilla on 31 paikka 150:n edustajan parlamentissa. Hallitsevan koalition rakentaminen, onpa sitten vasemmalle tai oikealle suuntautunut, on vaikeata ja vielä vaikeampaa sillä on hallita.
Ja hallitsemista nyt tarvitaan. Kaikki hallitukset EU:ssa leikkaavat nyt kilvan julkisia menoja. Leikkauspolitiikan toteuttaminen ja uskottavuuden palauttaminen vaatii vahvaa hallitusta. Sellaisia on vaikea rakentaa näissä oloissa.
Tästä tulee olemaan kyse myös Suomessa ensi keväänä. On turha pohtia etukäteen sitä, kuka kolmesta suuresta tällä kertaa jää ulos. Kysymys on siitä, millaisella koalitiolla kyetään niin vahvaan yhteistyöhön, että koalition sopimia talouspoliittisia toimenpiteitä voidaan saada läpi ja vielä toteuttaa.
Kun nyt katselee ympärilleen Euroopassa, on hallitseva halu leikata, leikata ja leikata. Mahtaako joku uskoa, että Suomessa tehtäisiin toisin! Maahanmuuttokin nousee Suomessakin vaalien suureksi teemaksi. Nyt kannattaa tosi tarkoin analysoida juuri Belgian ja Hollannin tilannetta. Niissä asia on ollut poliittisena kysymyksenä jo pitkään. Jotain voisimme oppia vielä, ennen kuin tilanne ajautuu samaan pisteeseen.
Kyse on ihan muusta kuin isoäideistä.
kesäkuu 10th, 2010 at 13:52
Ehkä tuo keskusta-oikeistopolitiikka ruokkiikin vasemmistopuolueita, mutta ne eivät ole osanneet sitä hyödyntää. Äänestäjillekin voi olla tärkeämpää tuo kansallisuusaate kuin poliitikoille, joille EU:n suuret salit ja kuulluksi tuleminen jossain lounaalla yhdellä tai kahdella lautasella katettuna tuntuvat olevan ainainen haaveiden kohde.
Soinin putiikki (tai siis Soini) osaa tuon hyödyntämisen, lähestyä kansaa ja olla isänmaan ystäviä. Jos Soinin putiikilla olisi “parempia” ehdokkaita, niin se nappaisi varmaankin vaalivoiton. Nyt ne ehdokkaat monesti ovat olleet vähän “haalitun (kunhan joku saadaan)” oloisia, joita tuskin monikaan harkitsee äänestävänsä.
Olin itse hämmästynyt jostain tutkimuksesta (olikohan eilen Hesarissa), jonka mukaan kansalaiset mieluummin leikkaavat menoja kuin nostavat verotusta. Minusta voisimme mieluummin nostaa verotusta vaikka määräajaksi (jos nyt valtioon uskaltaa määräajoissa luottaa) ja päästä näin pahimman yli. Jatkuva leikkaaminen, joka perinteisesti kohdistuu niihin, joilla ennenkin on vähiten, on kertakaikkiaan raivostuttavaa. Ei voi olla kestävä periaate, että esim. terveydenhoitomenoja on leikattava, jos summa on suuri. Ehkä se todellakin tarvitaan terveydenhoitomenoihin? Ehkä se ei edes riitä. Aina perustellaan sillä, että sosiaalisektori on niin suuri ja muut niin pieniä, että niistä ei säästöä saa aikaiseksi. Jospa ennemminkin lisättäisiin rahaa kertaluonteisesti ja hoidetaan kerralla pois kaihijonot tai lonkkajonot (tai mitkä lieneekin) ainaisen valittamisen sijasta. Sen jälkeen jatkettaisiin normaalilla tyylillä.
Helppoa kun osaa!
kesäkuu 11th, 2010 at 16:31
Suomi, äärimmäisyyksien ihmemaa
Onhan Suomi otollisinta aluetta rasismille ja kansalliskiihkolle. Itänaapurin uhittelu vaan laimentaa sanailua, sillä hölöinkin tajuaa, ettei vahvemmalle sentään kannata uhota.
Kansalliskiihkoilu rajoittunee tässä maassa äänten kalasteluun, mutta poliittiseen päätöksentekoon sillä ei ole vaikutusta. Aiheellista äänten kerääminen kieltämättä on, sillä äänestysinto jäisi ainakin vasemmiston puolella alhaiseksi ilman meteliä. Tavallisen kansalaisen silmin tilanne näyttää masentavalta, hallituskokoonpanosta riippumatta päätökset tulevat olemaan saman suuntaisia. Muutokset ovat hitaita, ja vahvat edunvalvojat pitävät kiinni eduistaan.
kaikki on peliä