Kymmeniin tuhansiin kohoava joukkopako kirkon jäsenyydestä on yllättänyt ainakin kirkon johdon. Ovipumpun soiminen väärään suuntaan on epäoikeudenmukaista muutamasta syystä. Pakenijoiden pääinhokiksi joutunut Päivi Räsänen ei mielipiteineen ole lähelläkään sitä, mitä kirkon piirissä enimmäkseen ajatellaan. Monet kärkeviä mielipiteitä ilmiöstä esittäneet julkisuuden henkilöt – kuten Jari Tervo -  eivät ole kirkon jäseniä.

Epistä joukkoliike ehkä on, mutta aikaamme kyllä kuvaavaa. Myönteistä asiassa on se, että tässä tulee aktiiviuskovaisten, meidän tapakristittyjen ja vallan julkijumalattomienkin mietittyä sitä,  onko seurakunnalla joku rooli nykypäivän elämänmenossa ja pitäisikö olla. Veroja keräävä virkamiesmäinen uskonyhteisö herättää vaihteeksi edes jotain intohimoja. Muilla elämänaloilla on huomattu, että jos yrittää tarjota jokaiselle jotain tuleekin helposti tarjonneeksi ei juuri mitään ei paljon kenellekään.

Saattaa joskus olla edessä aika, jolloin ihmiset valitsevat seurakuntansa sen perusteella, millaisia henkisiä ja hengellisiä arvoja tuo seurakunta tarjoaa, ei sen perusteella, millä kohdalla karttaa sattuu asumaan. Jos niin käy, ovat yhdeksäänkymmeneen prosenttiin kurkottavat jäsenyysluvut historiaa ja kirkon rooli valtiokoneiston kylkiäisenä uhattuna.

Tapainturmeluksen kauhisteleminen on jokaisen vanhenevan sukupolven ikiaikainen oikeus. Itse olen saanut nauttia tuosta kauhusta ja samalla  myötähäpeästä sekä tirkistelijän syyllisyydentunnosta  mädätettyäni päätäni Big Brother -tositeeveesarjan jaksoilla.  (sitähän ei kukaan katso niin kuin ei Seiskaakaan kukaan lue) Julkisuuden henkilön vaativaan tehtävään hinkuvat hetero- ja homonuoret ryyppäävät, oksentavat, sekstaavat ja esittelevät genitaalejaan ohjelmassa vallan vallattomasti. Tuli  mieleen, että tuskin Päivi Räsänenkään sentään koskaan uskoi, että Sodomasta ja Gomorrasta tulee suoraa lähetystä.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen on hyvin hyvin vihainen. Kalajokinen 30-vuotias palvelualalla työskentelevä nuorimies ei voittanutkaan kaikkien aikojen suurinta lottopottia, 7,2 miljoonaa euroa. Koska mies lottosi väärin tai jätti suorastaan lottoamatta, pitäisi Uimosen mielestä Iltalehden viedä tämä onneton tunari käräjille.

Kysehän on viime viikon suuresta mediatapahtumasta. Kalajoella jätkäporukka päätti kokeilla, kuinka helposti iltapäivälehdet menevät halpaan. Sähköpostiviesti keksitystä pääpotin voittajasta lähetettiin molempiin hömppätabloidlehtiin. Odotetusti juuri Iltalehti nielaisi koukun kiduksiinsa.

Uimonen pitää tapausta vakavana ja näkee tempauksessa pahan tarkoituksen. Mitä ihmettä, onko jäynän tekokin jo kiellettyä? Jos ei, niin äkkiä lakia säätämään! Luulin, että kaikki on jo lailla kielletty.

Vakavahan asia tietysti on, mutta ei kalajokisten kannalta. Vakavaa on, että Iltalehteä voi höynäyttää mennen tullen, vieläpä näin hölmössä tapauksessa. Maailmalla on yleistymässä vastaavanlaiset tempaukset. Kiss and tell – ilmiön lisääntyessä keltaiselle lehdistölle suolletaan vastareaktiona myös tekaistuja juttuja. Jokainen lehteen painettu mielikuvituksen tuote on aina nolo tappio julkaisijalle itselleen, voitto se on ammattitaitoiselle journalismille ja kriittiselle lukijalle. Isossa Britanniassa tabloidilehtien hämäämisestä tekaistuilla jutuilla on tehty suorastaan taitolaji. Oikeudellakin on uhattu, mutta tuloksetta.

Kehottaisin JSN:n Uimosta miettimään lausuntoaan uudelleen. Jonkinmoisen viestintämaailman palkinnon voisi kalajokisille luovuttaa, ei käräjähaastetta. Ehkäpä tämän jälkeen Iltalehtikin keskittyy tarkistamaan uutisvihjeiden oikeellisuuden. Liikaa olisi vaadittu, että itse artikkelit olisi asiallisesti, vastuullisesti ja hyvällä maulla toimitettu.

Tiesimmehän muuten kaikki, että Kalajoki on kaupunki. Ja että sen asukkaat ovat kalajokisia, ei kalajokelaisia. Asukkaita on runsaat 12 000. Erityisesti minua viehätti väärän uutisen julkaisun jälkeinen kaupunginäidin lausunto: ”Aivan mahtavaa! Kalajoki saa varmasti valtakunnallista huomiota, kun mietitään, kenelle voitto on tullut, Kalajoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Raili Myllylä sanoo uutisen Aamulehdeltä kuultuaan myöhään lauantai-iltana. Häntä ei harmittanut, vaikka voitto ei osunut omalle kohdalle.”

Raili Myllylää ei harmittanut. Suuren päättäjän aineista!