Förin äijä on jo yli kymmenen vuoden ajan aloittanut  keikkansa esittäytymällä sanoen, että on “lipevän toimittaja Heikkilän kaksoisveli; mutta kuusi vuotta nuorempi ja vähemmän lihava. Ikä- ja ulkonäköero selittyy sillä, että kysymyksessä ovat niin sanotut erimunaiset kaksoset.  Joilla on sama äiti mutta eri isä.”

Vitsi toimi näihin päiviin saakka mutta tänään Puolan TVN24 uutiskanava pilasi tarinan. Se kertoi tosiuutisen, jonka mukaan Puolassa on syntynyt kaksoset, joilla on eri isät. Vastaavia tapauksia tiedetään maailmassa vain muutama. Naimisissa olevalla naisella oli raskaaksi tullessaan suhde toiseen mieheen. Kaksosten syntymän jälkeen nainen haki avioeroa. Hän teetätti isyyskokeen todistaakseen, etteivät lapset ole aviomiehen. Koetulokset paljastivat kuitenkin, että poikavauvan isä on naisen aviomies ja tyttövauvan isä naisen rakastaja. Auts.

Vähän noloa puolattarelle mutta kiusallista myös Förin äijälle.  Meni vitsi vanhaksi. Uusiutumisen pakko painaa apinan lailla niskassa.

Euroopan unioni suojelee meitä kansalaisia lisäaineilta, rasvoilta, ilmansaasteilta, tärinältä, auringonvalolta, liikenneonnettomuuksilta ja sodilta. Miksi meitä ei suojella joulumusiikilta, tavaratalojen ja ostoskeskusten joulurenkutukselta? Jopa Brysselin metroasemilla se hyökkää päälle!

Ystäväni Lauri kertoo facebookissa riipaisevasti kansallisen lentoyhtiömme matkustamossa kokemistaan tuskanhetkistä. Lennon lähtö oli yli tunnin myöhässä ja kaiuttimista helisi tauotta kulkuset ja muut iki-ihanat laulelmat hissimusiikkisovituksina. Jos tarkoitus on rauhoittaa matkustajia, on vaikutus päinvastainen. Haloo komissio, puuttukaa asiaan!

Terveisiä lähtee myös tarranvalmistajille ja vähittäiskaupalle. Keskustelin viikonloppuna myyjän kanssa siitä, kuinka paljon ostostapahtumasta kuluu siihen, kun myyjä joutuu raaputtamaan kaupan itsensä tuotteeseen kiinnittämää hintatarraa. Idea ilmeisesti on, että kauniissa pakkauksessa kuuluukin olla tarrasta jäänyttä liimapintaa ja kynnen jälkiä. Ärsyttävimmillään tarrat ovat kirjojen ja kalliiden kirjekuorien pinnassa. Irrottaminen repii parhaassa tapauksessa paperin pinnan. Vaadin helposti irrotettavia hintatarroja!

Täällä on monen pinna nyt kireällä. Lentokoneiden jään sulattamiseen käytettävä aine on loppunut Zaventemin kentältä, sillä mönjää kuljettavat rekat eivät ole vaikean sään vuoksi päässeet Belgian puolelle. Uusimman tiedon mukaan tilanne on helpottumassa ja lentokoneen myyntikärryjen konjakkeja ei tarvitse alkaa käyttää ulkoisesti. Kylläpä matkustamisesta on tullut vaikeaa ja yhteiskunnasta monella tapaa haavoittuvainen.

Itse aion paistaa joulukinkun torstaina, keittiössämme Brysselissä. Vietämme joulua kotona, kiireettömästi ja nautiskellen. Aattona Merimieskirkossa on jouluhartaus ja pukkikin on luvannut tulla meillä käymään. Joulurauhan näkee netistä suorana lähetyksenä. Jos yhteys ei toimi, katsomme viime vuoden nauhoituksen – mistä se eron huomaa.

Joulun tähti loistakoon kaikille.

Olipas taas kerran hienoa olla turkulainen. Kaksi ja puolisataa kutsuvierasta kokoontui viime keskiviikkona Brysselin Bozar-keskukseen (Beaux-Arts) vuoden 2011 kulttuuripääkaupungin avajaisiin. Ohjelma oli upea ja kiinnostava. Suomen EU-suurlähettiläs Jan Store lupasi tulla haitaripainiin, tosin katsojana, ei osallistujana. Olli Rehnin kabinettipäällikkö Timo Pesonen korosti, kuinka tärkeä Turun kulttuurivuosi on  talouskriisin keskellä. Cay Sevón osasi ottaa yleisönsä, kuten kansainvälinen osaajamme aina. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Arve teki vaikutuksen raikkaalla avauspuheellaan osoittaen samalla, että ainakaan turkulaiset eivät puhu tankeroenglantia!

Kulttuuripitoisen ohjelman kohokohta oli turkulais-tallinnalainen jousikvartetti, jossa Juha-Pekka ”Juhis” Vikmanin viulu soi kauniisti kuten aina ja Hanhisen Timon sellon syvällinen, viisas ääni vei ajatukset jonnekin kaukaisiin muistoihin, Turun maisemiin. Isoveljeni sello-ope!

Kaunis ja tasapainoinen ilta. Kiitos jälleen kerran Krista Taipaleelle, Turun ja Varsinais-Suomen Brysselin toimiston johtajalle. Krista on osaamisessaan ja ahkeruudessaan aivan omaa luokkaansa.

                                    *****

Heikkilä osoittaa ymmärrystä Niklas Herlinin suuttumukselle, kun Vihreät otti ”Uusi Suomi”-tekstin tunnuksekseen. Ymmärrän minäkin ja sitten toisaalta en. Luin taas tänään Herlinin uusisuomi-verkkolehteä, siinä julkaistavia blogeja ja ennen kaikkea lukijoiden kommentteja. Suosittelen kaikille mitä tahansa muuta luettavaa.

Oikean ja alkuperäisen Uuden Suomen edeltäjän Suomettaren tavoitteena oli oli suomalaisuuden asian ajaminen ja kansan sivistäminen. Vaikka Uusi Suomi vuosina 1919-1976 oli Kokoomuksen pää-äänenkannattaja, edes paatunein vasemmistolainen ei voi kiistää sen ansioita suomalaisen kulttuurin ja journalismin saralla. Herlin osti (isolla?) rahalla nimen käyttöoikeudet, mutta räävittömyyksiä verkossa levittävä uusisuomi.fi ei ole Uusi Suomi.

Poliittisessa propagandassa on meneillään merkkien kierrätys. Kokoomus julistautui parit vaalit sitten työväenpuolueeksi ja aloitti menestyksellään aatesopan keiton. Jutta Urpilainen heitti äänionkensa perussuomalaisiin pohjamutiin “maassa maan tavalla” -heitollaan. Timo Soini määrittelee persut “työväenpuolueeksi ilman sosialismia”. Kristillisdemokraatit ovat vohkineet Kokoomuksen vanhan Koti – uskonto – isänmaa -sloganin ja viimeisimpänä Vihreät marssii vaaleihin käyttämällä kansallisseurojen logoa muistuttavaa leijonaa ja iskulausetta “uusi Suomi”. Uusi Suomi -lehden omistaja Niklas Herlin hirmustui enkä ihmettele.

Sinnemäellä ja kumppaneilla alkoi varmaan keittää yli kun Kokoomus otti viimekesäisen puoluekokouksensa teemaksi Vihreän sävyjä. Seuraavaksi varmaan perussuomalaiset ja keskusta sopivat vaaliyhteistyöstä ja alkavat käyttää siitä nimitystä vihreä liitto. Vihreiden käyttämien lakimiesten tulkinnan mukaanhan temppu ei olisi kielletty koska “ kyseessä ei ole erisnimi ja se kirjoitetaan pienellä kirjaimella”.

Puoluetoimistot ovat ulkoistaneet propagadan tuottamisen puoluetoimistoille. Aatteettomat arvojen kauppiaat näsäviisastelevat konttoreissaan sanaleikkejä ja käyvät välillä parvekkeella tupakalla, sitten lähtee lasku. Meidän äänestäjien tehtäväksi jää valita syntyneistä sattuvista sanonnoista tarttuvin jos bigrotheräänestysten ja tanssitähtien kannatuksen välissä kerkeämme.

Lippu liehuu kumminkin.