Emeritusprofessorit Tuomo Martikainen ja Jaakko Nousiainen ovat käärmeissään hallitusohjelmien paisumisesta ja yksityiskohtaistumisesta. Turun Sanomien mukaan samoilla linjoilla on myös Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV). Eduskunnan alaista riippumatonta VTV:a huolestuttaa myös lobbareiden vaikutus hallitusohjelman sisältöön.

www.turunsanomat.fi/online/kotimaa/224783.html

Vanhasen hallituksen ohjelma oli 700 prosenttia pidempi, kuin aikanaan Sorsan ohjelma, laskee TS. Niin varmasti. Vielä 70-luvulla hallitusohjelma oli ainoastaan Kekkosen päässä. Sen sisältö vaihteli sen mukaan, kehen impulsiivinen ja paateettinen presidenttimme kulloinkin oli vihastunut tai itsensä lisäksi ihastunut. Manukin piti hallitusta vielä kauko-ohjauksessaan.

Hallitusohjelmaan pyrkimään vaikuttavat tahot taitavat olla aina joko asiantuntijoita tai lobbareita sen mukaan, kuka ja mistä poliittisesta näkökulmasta asiaa tarkastelee. Lobbarit ovat muuten hyödyllisiä ja tarpeellisia poliittisen päätöksenteon kannalta. Lobbaaminen on myös nykyisin 700 prosenttia avoimempaa, kuin 70-80-luvun Suomessa, jolloin etujärjestöt ja teollisuus sanelivat ratkaisujen sisällöt.

Yksityiskohtainen hallitusohjelma voi myös estää hallitusta ajautumasta kelluvaksi lehmäksi, jonka puolueet lypsävät tyhjäksi alta aikayksikön.

VTV saa ja sen pitää lausua näkemyksensä valtionhallinnon tilasta. Ihmettelen kuitenkin, että se puuttuu hallitusohjelmaneuvottelujen kaltaisiin poliittisiin prosesseihin.

Onneksi hallitusohjelmat ovat seikkaperäisiä. Jos Kataisen mosaiikkihallitus syntyy, on tarkasti ja yksityiskohtaisesti sovittu politiikkaohjelma sen tärkein henkivakuutus. Kyllä ministerit voivat sen lisäksi tehdä uusia avauksia, toisin kuin emeritusprofessorit kuvittelevat. Tärkeintä hallituskauden haastetta ei kuitenkaan ohjelmaan kirjata. Niinistö tiesi aivan oikein sanoessaan, että sitä ei vielä tiedetä. Kriisi tai muu mullistus tulee aina yllättäen.

Suomi on jääkiekon maailmanmestari.  Tämä antaa nyt meille yllättäen merkittävää poliittista pääomaa EU-politiikassa. Siellä pohditaan nyt, miten Valkovenäjää tulisi rankaista sen ihmisoikeuspolitiikan takia. Esillä ovat “normaalit” keinot: sijoitusten vähentäminen tai poisveto maasta ja esimerkiksi poliittisten johtajien matkustuskielto unionin alueelle.

Uutena ajatuksena on Euroopan parlamentissa nostettu Valkovenäjälle myönnettyjen vuoden 2014 jääkiekon maailmanmestaruuskisojen peruttaminen. Sehän ei ole kovin helppoa. Kisat järjestää nimittäin kansainvälinen jääkiekkoliitto, jonka päämaja on Sveitsissä, joka ei ole edes EUn jäsenmaa. Mutta ainahan on mahdollista yrittää sopia, että EU:n jäsenmaat panisivat kisat boikottiin.

Jääkiekkokisat ovat kyllä sinänsä oiva väline. Tunnettuahan on presidentti Lukashenkon intohimo jääkiekkoon ja kisojen peruuntuminen tai boikotointi olisi hänelle varmaan kova henkilökohtainen pettymys. Mutta tuskin se saisi häntä parantamaan Valkovenäjän ihmisoikeuspolitiikkaa.

Suomelle tilanne on haaste. Hallitsevana maailmanmestarina sen kantaa varmaan kuunnellaan tarkasti. Suomihan voisi otaa roolin EUn jääkiekko -maiden ryhmänjohtajana ja puhemiehenä. Löytyisi  johtorooli jossakin asiassa.

Kokonaan toinen asia on, tulisiko urheilu sotkea politiikkaan. Mutta toisaalta, jääkiekko on jokseenkin kaukana urheilun ideaalista, enemmänkin liiketoimintaa. Ja politiikka ja liiketoiminta ovat kovinkin intiimisti toisissaan kiinni.

Olen sairaslomalla ja  siis toimetonna. Olen ruvennut päivisin seuraamaan TV:stä luonto-ohjelmia. Minulla on lautasantenni ja kymmeniä kanavia. Luonto-ohjelmia tulee  runsaasti. Tosin olen huomannut, että pitkälti samoja ohjelmia tulee eri kanavilta. Mutta niitä on kiva seurata.

Nyt olen koukussa vielä alkavan viikon Italian ympäriajoon, Giro d’Italiaan. Seon kiehtovaa seurattavaa. Äijät saattava polkea yli 200 km päivässä kilpaa kolmen viikon ajan päivittäin vuoristoteitä ylös ja alas. Sunnuntain kisa kesti parhailtakin yli seitsemän tuntia.  He ajavat joukkueissa, jotka kantavat rahoittajan nimeä. Koko juttu on puhdasta ja avointa kaupallista touhua. Totta, pyöräilykilpailuun liittyvät huumeet ja lääkeaineet, mutta littyväthän ne hiihtoonkin. Viikonloppuna ajettiin Dolomiiteilla ja maisemat olivat huikeita.

Kiehtovinta koko asiassa on, että taktiikalla ja älyllä on niin suuri osuus menestykselle niin fyysisessä toiminnassa. Joukkueet ajavat joukkueina. Joidenkin tehtävänä joukkueessa on olla apumiehinä ja auttaa pääajajia voittoon.  Jotkut keskittyvät mäkiajoon, jotkut kiriin. Ja roolista tulee pitää kiinni. Apuajaja ei saa keskittyä voittamiseen.

Jotenkin lohduttavaa on sekin, että teiden varsilla innokkaimmat kannattajat ovat Kauppatorikunnossa. Riehuminen onkin siis eurooppalaista  menoa!

Lisää tätä herkkua on tulossa heinäkuussa kun ajetaan klassikkojen klassikko Ranskan ympäriajo.  Aion seurata joka päivä sikäli kun kuntoutusohjelmani sen sallii . Tämmöset jutut ovat sitä eurooppalaista kulttuuria enemmän kuin Euroviisut konsanaan. Suomi on tästä syrjässä. Tanskaan asti se on levinnyt, Tanskalaisia ajajia on tiimeissä, suomalaisia on kaksi, ilmeisesti apuajajien apuajajina.

Eikä se ole vain eurooppalaista. Samaan aikaan Giron kanssa ajetaan Kalifornian ympäriajoa, jota sitäkin Eurosport lähettää.

Kunpa joku panisi pystyyn vielä Tour de Baltic -kisan, Itämeren ympäriajon. Sen suuntainen kisa ajettiin muistaakseni neljä kertaa 1980-luvulla Simo  Klimscheffskijn ideoimana. Rahaahan se vaatii tolkuttomasti, mutta ei varmaan Giroakaan tappiolla pyöritetä.

No nyt hän sitten erosi kuten viime yönä ennakoin. Olen seurannut asiaa amerikkalaisten tiedotusvälineiden pohjalta, netin kautta tosin. Tämän väitetyn kohteen henkilöllisyyskin on paljastunut.

Kun laajasti on tiedossa DSKn elämäntyyyli, hänhän jäi kiinni muutama vuosi sitten saman tyyppisestä toiminnasta omassa virastossaan ja julkinen salaiasuus on hänen toimintatapansa kotimaassaan, tuntuu todella amatöörimäiseltä se, miten hän jäi kiinni tällä kertaa.

Amertikkalaisissa lehdissä kerrotaan, että jättäessään kiireessä hotellinsa, hän unohti puhelimensa. Huomasi sen lentokentällä ja soitti hotelliin kysyäkseen puhelimen perään.  Siellä oli tiedossa jo tapaus.  Nokkela vastaanottovirkailija kertoi löytäneensä sen ja sopi palauttamisesta kentälle, mutta lähettikin poliisit sitä palauttamaan ja näin DSK jäi kiinni. Olisi luullut, että DSKn kokemuksellaan olisi osannut välttää näin ilmiselvän ansan.

Surullinen tapaus panee uusiksi IMF:n johdon, mutta myös Ranskan sisäpolitiikan kuviot. Saamme siis seurata näytelmää vielä pitkään

Dominique Strauss-Kahn eli DSK on paitsi itse pahassa lirissä myös saattanut kansainvälisen rahoitusjärjestelmän pahaan kriisiin. Hän johtaa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän keskeistä instituutiota eli Kansainvälistä valuuttarahastoa, joka tunnetaan paremmin lyhenteellä IMF, International Monetary Fund. Se on eräänlainen viimenien oljenkorsi tai pelastusrengas maille, jotka ajautuvat tai meinaavat ajautua finanssikriisiin. Se lainaa rahaa niillekin, jotka eivät enää saa  lainoja markkinoilta. Kreikan pelastaminen on juuri tällainen operaatio ja IMF onkin tärkeä osapuoli nykyistä euromaiden kriisiä ratkottaessa.

Mutta se ei ole hyväntekijä vaan asettaa ehtoja tuelleen.  Tuen saajan ouostuttava varsinaiseen hevoskuuriin. Sopii kysyä vaikka Latvian hallitukselta viime vuosien kokemuksista. Rahasto ottaa tuen vastaanottajan pihteihin. Potilaalle kaaadetaan kurkkuun pahalta maistuvia rohtoja. Se nojaa ns. uusliberalistiseen  talouspolitiikkaan. Sivuhuomautuksena: vasemmistoliitto esitti tätä talouspolitiikkaa kohtaan voimakasta kritiikkiä vaalian alla. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata miten ministeri Arhinmäki ja pääministeri Katainen löytävät yhteisen sävelen euron kriisin hoidossa, jos nyt niin pitkälle pääsevät että istuvat samassa hallituspöydässä. Ehkä ministeri  Heinäluoma sovittelee!

Nyt alkaa näyttää siltä, että DSK joutuu jättämään paikkansa.Valuuttarahastosta on sanottu, että koska DSK oli yksityisellä reissulla eikä rahaston asioilla New Yorkissa, ei rahasto ryhdy häntä pelastamaan. Keskustelu seuraajasta on jo alkanut.

Yleisesti näytetään maailmalla ajateltavan, että tilalle tulee joku Aasiasta. Tämä olisi iso muutos. Tähän asti johtaja on ollut eurooppalainen kun taas IMF:n sisarjärjestön Maailmanpankin johdossa on amerikkalainen. Nyt kysytään, onko IMF yhtä kiinnostunut hoitamaan Euroopan finanssikriisiä, kun johto tulee muualta. Aasian talouksissa on yhtä lailla ongelmia, jotka kaipaavat huomiota ja rahaa. Mutta eihän DSK tätä miettinyt.

Mutta oikeusvaltiossa kun ollaan täytyy muistuttaa, ettei häntä vielä ole tuomittu.

Olen huono suomalainen. En ollut viikonloppuna millään torilla enkä edes pystynyt katsomaan loppuottelua kun Ruotsin ensimmäiseen maaliin asti. Olen kyllä vankkumaton penkkiurheilija lapsesta lähtien. 1950-luvulla, kun vielä oli Salpausselän kisojen lisäksi Puijon kisat, Ounasvaaran kisat ja ties mitä Porrassalmen hiihtoja, oli tapana että niitä selostettiin radiossa, Kun viidenkympin hiihto saatettiin  käydä kahtena lenkkinä, selostaja joutui rakentamaan ohjelman näkemättä hiihtäjiä kuin lähdössä, puolivälissä ja maalissa. Tiiliainen rakensi loistavan tunnelman väliaikojen perusteella. Niitä sitten alakouluikäisenä kirjasin vihkoon. Ikävä  kyllä vihko on hävinnyt elämän käänteissä.

Nyt en  pysty kuuntelemaan Mertarannan hölinää . Ikävä asia. Mikähän minua vaivaa, kun en liioin  pysty kokemaan koko maailmanmestaruutta kollektiivisena kansallisena ja isänmaallisena kokemuksenakaan enkä siksi kykene  osallistumaan juhlintaankaan. Ei vain loksahda. Voisiko joku selittää, mikä minua vaivaa.

En vaikka ainakin osittain  juhlamuodossa on kyse eurooppalaistumisesta. Satuin vuonna 1985 Barcelonaan iltana, jolloin Barca oli voittanut Espanjan cup-mestaruuden jalkapallossa.  Autot ajoivat  edes takaisin La Ramblaa torvet soiden ja liput liehuen.Siihen aikaan vielä katu oli myös autojen käytössä. Ihmettelin  suuresti menoa.Se oli ensimmäinen kokemukseni tästä juhlamuodosta. Mutta nyt se on täällä. Sovitaanko sentään, että Hornetin lento oli osa normaalia Ilmavoimien harjoitusta!

Viikonloppuna juhlittiin Suomessa toistakin maailmanmestaruutta. Ristijärvellä järjestettiin Kaisa Mäkäräisen maailmanmestaruusjuhlat. Kakkukahvit ja Kaisalle annettiin joku sininen kaapu. Naisten ampumahiihtoon osallistuu kilpailijoita suurin piirtein yhtä monesta maasta kuin jääkiekon mm-kisoihinkin, ellei useammastakin. Mutta meno oli vähän hillitympää Ristijärven juhlissa. Joku sosiologi tai Jutta Urpilainen  voisi todistaa, että taas uusi ilmentymä kansan jakaantumisesta kahtia.

Mutta yksi asia on muuttunut. Kun presidentti Kekonen palasi muistaakseni viimeiseltä Moskovan matkaltaan lentäen, hänen askeleensa petti viimeisellä laskuportaan portaalla. Tapaus tuli nauhalle, mutta sitä ei häveliäisyyssyistä ajettu ulos puoli yhdeksän uutisissa.Nyt se on u-yubessakin. Kun  nyt nuorten ja reippaiden kansallissankareiden valmentajan jalka lipesi ja valmentaja syöksyi päistikkaa kentän pintaan tapahtuma ajettiin ulos puoli yhdeksän uutisissa. Ainakin jälkimmäisessä lipeämisessä alkoholilla näytti olleenvankka osuus asiassa, saattoi olla edellisessäkin.

Eläköön avoin tiedonvälitys!

Portugal-paketti on hyväksytty yksimielisesti ja demarit hykertelevät kansalle: me saimme tavoitteemme läpi. Vaalien alla kuulimme kymmenet kerrat, että ilman sijoittajien vastuuta ei SDP pakettia hyväksy. Nyt Katainen ja VM:n virkamiehet sorvasivat demareille tekstin, joka sopii Portugalille ja EU:lle. Kaunis ja hyödyllinen ele sosialidemokraatteja kohtaan, sillä kaikkienhan pitää selvitä voittajina. Tämä silmänkääntötemppu oli hyödyllinen. Demarit keksivät mantran sijoittajien vastuusta vain, jotta persujen kannatuksen nousu saatiin pysäytettyä. Siinä onnistuttiin ja persujen nousu kakkoseksi tai jopa ykköseksi saatiin estettyä. Kokoomus ja virkamiehet kirjoittivat sitten viime viikolla oikein paperille, mitä sijoittajien vastuu tarkoittaa. Nyt se paperi on demareillakin.

                        *****

Facebookissa on näemmä perustettu ryhmä Pro Raimo Sailas. Minäkin toivon, että Sailaksen sairaslomalta paluu sujuu hyvin ja että mies on tervehtynyt. Vaan tuo ryhmä onkin jotain muuta:

”Tämä on yhteisö kaikille ihmisille, jotka ovat kyllästyneet kuuntelemaan ainaista napinaa Raimo Sailasta kohtaan. On erittäin arvokasta, että suurten vaikuttajiemme joukosta löytyy edes yksi henkilö, joka uskaltaa puhua vaikeistakin asioista ja ottaa rohkeasti kantaa. Politiikan uskottavuutta ei uhkaa se että Raimo Sailas puhuu julkisesti hankalista ja epäsuosituista asioista vaan se, että poliitikot välttelevät niistä puhumista.”

Mitä ihmeen ainaista napinaa?! Sailashan on saanut paikan yhden totuuden Suomen ainoana oraakkelina, jota lehdistö palvoo kritiikittä. Fb-ryhmässä on joukko sinipunaisia Sailaksen ympärillä kiehnänneitä, jotka tuntuvat ottaneet oppia Putin-nuorten retoriikasta. Sailaksen nousu ajoittuu Iiro Viinasen aikoihin, jolloin kilpailtiin siitä, kuka on kovin jätkä. Tiedetään sekin, että Sailas saa vieroitusoireita, jos ei pääse joka päivä kameran ja mikrofonin eteen antamaan lausuntojaan. Siinä kelvannevat puolivalmiitkin muiden laatimat muistiot. 

Minä liityn mieluummin Pro Poliitikko –ryhmään, jossa on kyllästytty kuuntelemaan ainista napinaa kovissa paineissa työskenteleviä poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan.

                        *****

Kysyin vaali-illan blogitekstissäni, mitä perussuomalaiset tekevät vaalivoitollaan. Täytyypä entistä suuremmalla ihmetyksellä kysyä samaa.

Nyt on sitten Europpa-päivä. Harva osannee suoralta kädeltä sanoa, mistä tämä päivä tulee. No sehän tulee 9.5.1950, jolloin Ranskan ulkoministeri Robert Schuman julkisti paljolti Jean Monnetin, tuon konjakkiperheen vesan, laatiman julistuksen siitä, miten Euroopan uusi järjestys tulisi saada aikaan yhdistämällä perusteollisuuden voimat ja perustamalla uusi korkea viranomainen, jonka päätökset sitovat Ranskaa, Saksaa ja tulevaisuudessa mukaan liittyviä maita, Tämä loisi myös perustan rauhan vakiintumiselle Euroopassa ja olisi pohjana Euroopan valtioiden tiiviimmälle liitolle sanottiin julistuksessa.

Tuskin milloinkaan vuoden 1950 jälkeen viesti on yhtä ajankohtainen kuin tänään. Korvataan sana “perusteollisuus” vaikka sanalla rahajärjestelmä, tai vakausjärjestelmä, ja perustetaan uusi korkea viranomainen,  jonka päätökset sitovat Saksan ja Ranskan lisäksi muita EMU:n jäsenmaita kuten Kreikkaa ja Portugalia. Jos näin olisi tehty, kun EMU:n säännöistä sovittiin, ei ehkä oltaisi tässä tilanteessa. Uskokaa minua, tähän suuntaan mennään kun tämä sählinki on ohi.

Suomen kannattaisi istua omine ehdotuksineen siinä pöydässä kun sääntöjä aletaan vääntämään eikä tieten tahtoen jäädä sivuun. Mutta ensin pitäisi keksiä ne ehdotukset. Se olisi sitä oikeaa Eurooppa-politiikkaa.

Viikonlopun ajan on eurooppalaisessa mediassa ja erilaisilla sivustoilla spekuloitu Kreikan erolla euro-järjestelmästä. Asia on kiistetty niin pontevasti, että taitaa asiassa olla jotain perää. Erkki Liikanenkin todisti kovin vankasti lauantai-aamuna televisiossa, ettei semmoisesta voi olla kyse. Mutta tilanne on niin hankala, että kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia; jos ei menossa oleva hurja hevoskuuri maistu niin sitten tehdään valkasaneeraus. Kreikan hevoskuuri on puun ja kuoren välissä. Kreikan hallitus on suurten kotimaistan poliittisten paineiden alla, Mutta niin ovat Kreikkaa tukevat hallituksetkin, sikäli kun sellaisia yleensä saadaan enää pystyyn esimerkiksi Suomessa.

Pattitilanteen laukaisemisessa ei ole kovin montaa vaihtoehtoa ja Kreikan ero on yksi.

Asiaa ei helpota, että Emu-järjestelmästä ei ole eroamissääntöjä. Se on tehty pysyväksi, lopulliseksi. Kukaan ei ole liioin tähän mennessä eronnut. Mutta ei siinä varmaan ketään voi väkisinkään pitää. Asia ei kuitenkaan ratkea dragmoja painamalla. On jokseenkin vaikea edes arvella, mikä dragman arvo tulee olemaan suhteessa euroon. Puhutaan, että sen arvo laskisi puoleen nykyisestä eurosta. Sillä olisi valtava vaikutus Kreikan ja kreikkalaistenvelkoihin, kyseessä olisi valtava devalvaatio. Käytännössä Kreikka joutuisi tässäkin tapauksessa selvitystilaan, niin kuin se joutuu nykymenollakin loppujen lopuksi. Lisäksi Kreikan ero olisi iso kolhu euron arvostukseen. Siksi muut euro -maat eivät halua edes ajatella vaihtoehtoa vaan se todetaan täysin epärealistiseksi.

Pitäkää nyt kumminkin ne lomamatkalla taskuun jääneet kreikkalaiset eurokolikot tallessa älkääkä tuhlatko niitä kioskilla. Niiden arvo  keräilykappaleina nousee huimasti, jos Kreikka lähtee järjestelmästä

Varsinais-Suomen ELY-keskus on ottanut virkistävän kriittisen kannan Turun Kirjastosilta-hankeeseen, jonka tuhoisuutta maan kauneimmalle maisemalle  olen minäkin omalta vähäiseltä osaltani koettanut silloin tällöin tällä palstalla tähdentää.

ELY-keskus toteaa hankkeen kaavanmuutosehdotuksesta antamassaan lausunnossa, että sillan rakentaminen olisi maisemallisesti ongelmallinen asia. Ylikulku heikentää Aurajoki- ja tuomiokirkkomiljöön historiallista arvoa.

ELY-keskuksen mielestä rakentamisen tarpeellisuutta pitäisi vielä vakavasti pohtia.

Arkkitehti Viri Teppo-Pärnä tuli asiassa julkisuuteen Turun Sanomissa ja on saanut puoltajia seuranneessa keskustelussa.

Museovirasto sen sijaan on ollut hankkeen suhteen kummallisen lepsu eikä ole nähnyt isompaa estettä Turun historiallisen etusivun repäisemiseen.

Tähän mennessä on esitetty kosolti perusteluja sille, miksi siltaa ei pitäisi rakentaa. Sen sijaan kovin harva on esittänyt argumentteja  sille, miksi silta pitäisi juuri tuohoin paikkaan tunkea. Hankkeen näkyvät puoltajat loistavat poissaolollaan. Väkisin alkaa miettiä, että on periturkulaiseen tapaan olemassa joitain ääneen lausumattomia taloudellisia ja/tai poliittisia  perusteita. Onko Uudenmaankadun  ja Eerikinkadun kesken pidetty jokin pitkää lyhyempien puukkojen palaveri aiheesta?

Kansalaismielipidettä pitäisi tässä asiassa kysyä. Sitä olisi mahdollista kysyä. Ja sitä olisi mahdollista jopa kuunnella. Nyt on kysytty vain, mikä nimi pitäisi ei-toivotulle hankkeelle antaa. Ihan niin kuin Föri päätettäisiin poistaa ja tilalle rakentaa betonisilta lohduttaen vastustajia sillä että saatte ihan itse valita sillalle nimen.

Siltakantansa muodostamiseksi ei tarvitse kuin kävellä Auransillalle äitienpäivän aattoiltana ja katsoa kohti kirkkoa. Katsoa ja ymmärtää.

P.S.  Tänään (7.5.) Turun Sanomissa sitten näitä puoltajiakin oli löydetty. Hellsten ja Kari selittivät, että liian myöhäistä protestoida. Tämä on maailman vanhinta kunnallispoliittista tuubaa: ensin kun valmistellaan, sanotaan, että ei vielä pidä puuttua, liian aikaista sanoa. Seuraavaksi siirrytään sujuvasti sanomaan, että nyt on jo liian myöhäistä puuttua.

Kysykääs muuten Lepältä ja Lehtiseltä, onko asia tosiaan jo niin valmis kuin kaveri ja toveri vakuuttavat.