Järkytyksen jälkeen pyörii kommenttimylly niin täysillä, että oman jyvän heittäminen joukkoon tuntuu – niin kuin nykyään on muotia sanoa – niiin väsyneeltä.
Sen verran tekee mieli osallistua, että ainakin näin äkkipäätä Vladimir Putinin asenne tuntuu raikkaammalta kuin Tarja Halosen, kerrankin.

Halonen ja monet muut demokratian puolustajat suhtautuvat Norjan hirmutekoihin ikään kuin pohjoismainen hyvinvointimme ja avoimuutemme olisi Norjan kauhun perjantaina saanut sellaisen haasteen, johon tulee vastata järkevin argumentein, eritellen ja pohdiskellen. Putin puolestaan kommentoi avustajansa välityksellä fanikseen tunnustautunutta norjalaisnuorukaista: “Hän on paholaisen ilmentymä. Täysi hullu. Hänen kirjoituksiaan tai puheitaan ei voida pitää muuna kuin hullun miehen houreina”.

Voiko olla, että avoimuuden nimissä sorrumme käymään eräänlaista vuoropuhelua mielipuolen kanssa? Hulluja on aina piisannut. Jotkut saavat kimmokkeensa Raamatusta, jotkut Koraanista, jotkut äärioikeiston propagandasta, jotkut kommunistien opinkappaleista, jotkut näistä kaikista yhtaikaa. Nettiaikakausi tietysti helpottaa vaikutteiden imemistä ja pään sekoittamista. Vaikka rikoksen mittasuhteet ovat  ymmärrykseen mahtumattomat ja uhrien omaisten ja kaikkien empatiaan kykenevien ihmisten suru vuoren korkuinen, ei patologiselle “manifestin” laatijalle tulisi antaa keskustelun osapuolen arvoa. Hullu mikä hullu.

Kun Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen nyt ovat saaneet suullisen lupauksen, että Suomelle koitetaan hankkia vakuuksia Kreikkalainoihin, olisi syytä ryhtyä keskustelemaan, mitä vaaditaan vakuuksiksi.Valtioneuvoston linnassa on ilmeisesti pohdittu, että Kreikan omaisuutta tietenkin.

Kaikkien jakelulistojen ulkpuolella olevan on vaikea saada selville mitä olisi tarjolla. Tietotoimisto Reuters on paremmin informoitu ja heidän mukaansa Kreikka aikoo myydä tai antaa vakuuksiksia tämän ja ensi vuoden aikana 15 miljardin euron edestä. Kaikkiaan vakuuksiksi ajteltua omaisuutta Kreikan valtiolla on ehkä 50 miljardia. En ole pystynyt selvittämään käytetäänkö varat vakuuksina vai lyhennetäänköl niillä myös valtion velkaa

On olemassa myös lista, josta sopii valita. siihen kuuluu esimerkiksi noin puolet Kreikan valtion rautatiden osakkeista. Rautatiyhtiö hakkaa tappiota miljardin vuodessa ja sillä on 10 miljardin euron velat. Kreikan rautateitä tuskin saa ihan äkkiä tuottamaan tulosta, niin että niitä vakuuksiakin kertyisi eikä vain velkaisia osakkeita.

Listalla on myös satamia. Kreikalla on 850 satamaa, jotka on tarkoitus niputtaa muutamaan yhtiöön, joista niitä vakuuksiksi  tarkoitettuja osuuksia voisi saada. Otetaan nyt vaikka tunnetuin eli Pireuksen satama vakuudeksi. Sitten on vielä pari lentokenttää, uusi ja vanha. Ja postilaitos.  Ja kaasu- ja vesilaitoksia. Ja onpa ollut puhetta turismibusineksestakin.

Tätä omaisuusmassaa hallinnoimaan on ajateltu perustaa yhtiö tai virasto vähän siihen tapaan kuin DDR:n omaisuuden lihoiksi panemista varten aikanaan perustettiin Treuhandsanstalt. Se hallitsi 8500 yhtiötä, Stasin ja Kansanarmeijan omaisuutta skä maata ja metsää muutaman miljoonan hehtaaria. Toimintaan liittyi valtava korruptio, niin idässää kuin lännessä. Mm Helmuth Kohl oli vähällä kaatua korruptiosyytöksiin. Itäisessä Saksassa nousi valtava kritiikki, jonka mukaan omaisuus jaettiin pilkkahinnalla. Mm. Treuhandanstaltin johtaja murhattiin. Nämä elementit ovat myös Kreikan tapauksessa kovin todennäköisiä.

Olisi varmaan kovin tarpeellista, että meidän hallituksemme kertoisi kansalaisille, miten näistä revitään ne uskottavat takuut.

Olemme saaneet uuden jäsenen kansojen perheeseen. Kai pitäisi onnitella, mutta ei taida olla paljon aihetta. Etelä-Sudan, mikä on tämän kansakunnan nimi, on väkiluvultaan Ruotsin kokoinen ja kooltaan Pyreneitten niemimaan kokoa.  Maan vitsauksena ovat mm. karjavarkaat, jotka vievät kansalta elinmahdollisuudet. Heti aluksi YK on perustanut  noin 10 000 rauhanturvaajajoukon järjestystä pitämään.

Ei auta vaikka joidenkin tietojen mukaan yli 90 prosenttia kansantulosta tulee öljystä, kun se pitää kuljettaa naapurimaan eli Sudanin läpi. Siellä taas haluttaisiin pitää öljyvarat  emämaassa.Sudanissa on käyty sisällissotaa vuodesta 1956 lähtien, jolloin emämaa Sudan itsenäistyi. Viimeiset vuodet otsikoissa on ollut Darfurin humanitaarinen kriisi.Sudan on yksi pahiten sortuneista yhteiskunnista.

Suomalaisena olisi pakko antaa tukea kansojen itsemääräämisoikeudelle. Mutta onko tämmöisten valtioiden perustamisessa mitään järkeä? Voisiko kansan itsemääräämisen toteuttaa jollakin muullakin tavalla kuin perustamalla valtio? Valtiosuvereenisuuden periaatteet, siis valtioiden oikeudet ja valvoitteet on sovittu ns. Montevideon konventiossa jo 1930-luvulla ja myöhemmin tuotu osaksi kansainvälistä oikeutta.

Valtiolla on oma alue, territorio, jolla on rajat, joiden koskemattomuutta on oikeus valvoa ja joiden sisällä valtiolla on oikeus järjestää sisäiset olonsa. Rajojen valvontaa varten tarvitaan tietenkin sotaväki, jota tarvitaa myös sisäisen järjestyksen ylläpitämiseen. Jos joku loukkaa rajaa, niitä on oikeus puolustaa. Rajan loukkaajia voivat olla tietenkin muut valtiot tai vaikka pakolaiset. Olemme  tottuneet ajattelemaan niin vuosisatojen ajan. Tuntuu vain olevan aika vaikeata pitää käsissä jopa demokratian kotimaata eli Kreikkaa, puhumattakaan muinaista siirtomaavaltaa Belgiaa. Kuinka mahtaa Etelä-Sudan selviytyä velvoitteistaan? Meillä on nyt käsissämme uusi huollettava ja uusia kriisien aineksia.

Montevideossa sovittiin myös, että paikan perheessä saa siten, että muut suvereenit tunnustavat uuden tulokkaan ja sen suvereenisuuden. YK:n jäsenyys on niin ikään tärkeä askel. Lieneekö Suomen hallitus jo tunnustanut tulokkaan?

Maailmasta kertoo paljon, että Berliinissä vuonna 1884–85 pöydän ääressä vedetyt Afrikan maiden rajat ovat yhä pyhiä. Ne eivät kunnioita etnisiä tai historiallisia olosuhteita eikä niiden vaikutuksia kysytty paikallisilta. Sellaista oli kolonialismi. Rajat ovat kovin vaikeasti muutettavissa muuten kuin sisällis- ym sotien kautta. Ja niitä on riittänyt ja ikävä kyllä uusin perhhenjäsenemmekin on saanut ja varmaan tulee saamaan osansa. Maailmanpolitiikassa puuttuvat rauhanomaisen muutoksen menetelmät.

Mahtaako kohta Etelä-Sudanin asia olla myös kohta meidän asiamme. Kataisen hallituksen ohjelma pitää sisällään runsain mitoin kauniita periaatteita kuten kansainvälisen vakauden, turvallisuuden, rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen vahvistaminen. Näitä luvataan maailmassa edistää ja Etelä-Sudanissa on tähän kaikkeen on huutava tarve. Ja kun vielä alkamassa on istuvan presidentin viimeinen lukukausi ja kun hän varmaan haluaa jättää jälkensä kansakunnan sieluun ja kun nämä periaatteet erityisesti elähdyttävät häntä, voi  melkein odottaa  että syksyn aikana hyödynnetään avoimena olevan mahdollisuuden ikkunan tarjoamat  mahdollisuudet ja palautetaan Suomi rauhanturvaamisen suurvallaksi, jos vain rahat riittävät. Lisäksi se saattaa auttaa saavuttamaan tavoitteeksi asetetun YK:n Turvallisuusneuvoston vaihtuvan paikan. Afrikassa on monta äänestäjää siinä vaalissa.

Onnea kumminkin uudelle valtiolle! Ja Suomelle.