27.4.2010

Sosiaalista mediaa

Näyttää Turun kaupunginhallitus tulleen Kannuvalimon linjoille Turun linnan tauluasioissa. Nyt niitä vaaditaan takaisin ja luvataan paremmat elin olosuhteet. En tiennytkään, että ne oli jo kiikutettu Helsinkiin ja nyt vaaditaan takaisin. Jokseenkin vähällä huomiolla asiasta meinattiin päästä.

Vaikka mieli tekisi, en kumminkaan väitä, että Turun konsuleiden herääminen on Kannuvalimon ansiota. Olen sen verran vaatimaton.

Onko Kannuvalimo nyt sosiaalista mediaa? Sosiaalisesta mediasta puhutaan tavattomasti ja sen mahdollisuuksiin uskotaan, mutta minulle ei ole vielä selvinnyt, mitä se oikein on. Tässä ammatissa on koulutettu siihen, että käytettävät  käsitteet pitää pystyä määrittelemään tarkasti ja yksiselitteisesti. Sosiaalisesta mediasta en ole sellaista nähnyt. Pitäisiköhän filosofi Himaselta pyytää lausunto?

Nyt kun rahan hankkiminen vaalityöhön saattaa olla haastavampaa kuin viime kerralla, näyttävät  puolueet ja ehdokkaat vannovan sosiaalisen median nimeen. Minkähänlaista se vaalikamppailu lopulta mahtaa olla? Pikkusen arvelluttaa, että saako siitä äänestäjä-parka mitään tolkkua.

 Ja eikö nyt sitten ole ollenkaan niitä vaaliseminaareja. Siitäkään ei suurta haittaa ole. Olen aika monessa ollut puhujana tai puheenjohtajana vuosien aikana. Niissä on vaan se ongelma, että oletetaan, että esiintyjä ei niistä vaadi palkkiota. Se vasta on sosiaalista mediaa!

Samanlaisia hokemia on vaikka kuinka paljon. Vaikkapa kestävä kehitys. Olen nähnyt siitä lukuisia määrittelyjä, mutta en saa selvyyttä, mitä se lopulta on. Jokaisella on oma määrittelynsä eivätkä ne oikein keskustele keskenäänkään. Jokainen voi todistaa juuri minun toimintani olevan kestävää kehitystä, koska sen saa itse määritellä.

 Eiköhän YK:lla ole siitä kansojen konsensuksella aikaan saatu määritelmä. Se taitaa olla juuri sopivan ylimalkainen ja kaiken kattava, että jokainen voi sen alla tehdä mitä lystää.

1.4.2010

Kaleva talloi varpaille

Kalevan päätoimittaja Markku Mantila jättää Julkisen sanan neuvoston. Mantila rikkoi JSN:n pelisääntöjä luovuttaessaan luottamuksellista kokouksen valmisteluaineistoa omalle toimitukselleen. Asiahan koski Iltalehden julkaisemaa Kaarina Hazardin kolumnia edesmenneestä Tony Halmeesta.

Harvoin päätoimittaja ripittäytyy yhtä julkisesti, jos lehti on mennyt julkaisemaan etukäteen saatua ja salassa pidettävää aineistoa. JSN:stä on lähdetty ovet paukkuen jo niin monta kertaa, että pyöröoven asentaminen voisi olla paikallaan.

Jacob Söderman lähti huomattuaan istuvansa väärässä seurassa. Kalevi Kivistö sydämistyi ilmeisen perättömiin Itä-Saksa – vihjailuihin. Pekka Hyvärinen lähti jo ihan aiheesta, kun neuvoston enemmistö ei pitänyt Silminnäkijä-ohjelman lautakasauutisointia moitittavana. Nyt varajäsen Mantila lähti, syyllistyttyään kardinaalimokaan.

Taas kerran on ainakin itselleen muistutettava, että Julkisen sanan neuvostolla ei ole mitään virallista statusta. Se on itsesäätelyelin, jonka juridista asemaa voi verrata vaikkapa pressiklubin pikkujoulutoimikuntaan. Se toimii niin kauan, kun suomalainen lehdistö katsoo sillä olevan itseensä sananvaltaa.

Mantilan kardinaalimoka oli mennä julkaisemaan uutinen ennen muita! Sekös muita toimituksia hatuttaa. Itse uutista tärkeämpää on nykyisin kertoa, että me uutisoimme asiasta ensimmäisenä. Verkkolehti Uusi Suomi kehuskeleekin jo kertoneensa ensimmäisenä uutisen siitä, että Kalevasta oli lipsahtanut julkisuuteen JSN:n Iltalehdelle antama langettava päätös.

Näin ollen uutisoinnin päähuomio ei enää olekaan Hazardin kolumnin sisällössä, Iltalehden journalistisessa linjassa tai Halmeen muiston kunnioittamisessa. Lehdistön sisäisten kirjoittamattomien sääntöjen loukkaaminen menee kaiken tämän edelle. Lukijoille sillä ei ole suurta uutisarvoa, mutta lööppejä metsästävät toimittajat saivat muistutuksen: Julkaise ensimmäisenä jos voit, mutta älä tallo kollegan varpaille!

P.S. Kannun kävijätilastojen mukaan Visan ohjetta haudutetusta lampaanpaistista on käyty tiuhaan lukemassa. Harkittavahan sitä on vakavasti meilläkin. Hyvää pääsiäisen aikaa!

1.3.2010

Sanan suoli

Esko toivoi, että voisin joskus osallistua Kannun toimintaan paitsi kommentoijana, myös kirjoittajana. Lupasin mielelläni, koska olen ollut koukussa Kannuun sen syntyhetkistä alkaen ja koska Visakin pari kuukautta ennen äkkilähtöään esitti saman pyynnön kuin Esko-tohtori nyt.

 Ajan juoksun seuraaminen ja sen kirjallinen kommentointi on 40-vuotisen toimittajauran mittaan tullut tutuksi, joten uskoin tätä hommaa osaavani. Lievä arvelus nousi pintaan, kun muutaman hetken pyörin tsekkailemassa, millä otteella ja tyylillä netin keskustelupalstoilla nykyään päivän puheenaiheita käsitellään. Pääkirjoituksissa on tapana kiitellä, että verkon kansalaiskeskustelu on “raikasta” ja “vapaata”

. Todellisuus näyttää ankeammalta. Nettikirjoittajina riehuu väkeä, joiden mielestä 2010-luvun keskustelussa kelpaavat aseiksi samat argumentit kuin 1920-luvulla, sillä erolla että sadan vuoden takaiselle raivolle antoivat oikeutusta tuoreet hautakummut, nykykirjoittaja vain kakaroi aatteilla vähän samaan tapaan kuin me 70-luvun opiskelijapolitiikan pellet.

Varsinkin maahanmuutto- ja kaksikielisyyskeskustelun puutarhassa rehottaa varsinainen hulluruoho. Väkivallantekoja ehdotellaan “ihan läpällä” niin kuin Astrid Thorsin murhaamissivuston perustanut kunnallispoliitikko (sic) (tai paremminkin sick) Turun Sanomille perusteli. Tuntuu siltä, että verkossaa ei säihky sanan säilä vaan suihkuaa  suoli.
Luotan kumminkin siihen, että kansakunnan terve enemmistö ei paljon bloggaile ja netissä lätise, täällä surffailemme enimmäkseen me, jotka emme osaa säädyllisesti narsismiamme peitellä. Kannun tyyli on ollut herrasmiesmäistä ja joskus jopa vähän pappamallista. Passaa minulle. Kiitos kun pyydettiin.
Markku Heikkilä

Kirjoittaja on turkulainen mediapersoona ja esiintyjä, jonka erimunainen kaksoisveli Förin Äijä usein edustaa Turun kaupunkia kaupunginjohtaja Pukkisen ollessa estyneenä täi läsnä.

3.2.2010

No niin

 
Päätin viikonloppuna, että omalta osaltani suljen Valimon. Tarkoitukseni oli informoida asiasta ensin lähipiiriä: Annea, Anttia, Tero-Pekkaa jne. Olen nimittäin saletti, että en, emmekä muutkaan, pysty vastaamaan odotuksiin. Olen saanut runsaasti kommentteja, osin kiukkuisiakin, että avaa se tai sulje se. Kannulla on huomattava määrä kaipaavia ystäviä.
 
Ei kukaan pysty jatkamaan siitä, mihin Visa jätti. Sellaista moniosaajaa ja kaikelle inhimilliselle avointa mieltä ei löydy. Täytyy siis tyytyä erilaiseen Kannuun. Suuri osa vakilukijoista näkee ruokakulttuurin nälkää. Sen sammuttaminen on Kannun erityinen haaste.
Jos linjaa ei löydy, lopetetaan. Katsotaan nyt.

Tiistaina illansuussa päätin sittenkin jatkaa. Kuvittelin itseni ulkomailta Suomen elämää seuraavaksi tarkkailijaksi. Mitä ajattelisin maasta, jonka ulkomaankaupasta 85 prosenttia kulkee satamien kautta ja joka odottaa uutta talouden nousua maailmantalouden imusta. Nyt se panee satamat kiinni.

Mitä ajattelisin sellaisen maan poliittisesta vakaudesta, jossa on koulukiusatuksi itsensä tunteva presidentti, poliittisesti kuollut pääministeri ja tehtävistään eroa miettivä parlamentin puhemies! Se on maa, jonka poliittinen johtaminen ei ole kenenkään käsissä. Miksi tällaista valtiota oikein kutsuisi?

Tämän maan meno on aivan liian kiehtovaa, jotta sen havainnoimisen ja havaintojen jakamisen voisi jättää tekemättä!

Kommentoikaa, ottakaa yhteyttä.

13.3.2009

Häiriöitä Kannuvalimossa

Kannuvalimoon on kohdistunut jatkuvia ”pommituksia”, joka on näkynyt epävarmana toimintana, häiriöinä ja jopa toimimattomuutena. Olemmekin vaihtaneet palvelun tuottajaa, päivittäneet käyttöjärjestelmän ja pikapuoliin uusimme myös ulkoasua.

 Koettakaa kestää, kyllä se tästä…

 Laadukasta tarinaa sivuille ilmestyy taas viimeistään ensi viikon alkuun, ehkä jopa viikonloppuun.

Aihe: : Kommentit (0) : admin


3.3.2009

Taas kulkee

Ehdimme jo Eskon kanssa sopia, että pidetään pientä huoltotaukoa tällä palstalla, uudistetaan ulkoasua jne. Kim, mainio nettivelhomme, pistikin sivun ennalleen per heti ja tässä sitä kirjoitellaan.

Häikäilemättömät lääkekauppiaat olivat saaneet aikaan melko hässäkän. Etusivulle, meidän tekstiemme alle oli ilmestynyt satamäärin tuotetta koskevia linkkejä. Nämä taas näkyvät html-koodissa ja Google-haussa, muttei silmälle. Toimintahäiriötä sivuilla se voi aiheuttaa.

Erilainen roska ja iskut ovat bloginpitäjän harmina koko ajan. Kannussakin on hyvät filtterit, jotka suodattavat ja poistavat tehokkaasti, mutta silti aina joku pääsee läpi.

Kannuvalimo täyttää tuota pikaa kolme vuotta. Beta-versio aukesi Kalevalan päiväksi vuonna 2006 ja sivut olivat käyttökunnossa 26. maaliskuuta 2006. Yli 300.000 kävijää, 750 juttua ja 2700 kommenttia saavat itsemme tuntemaan iloa ja kitollisuutta.

Aiomme kirjoitella jatkossakin, mutta silti uudistua. Lähiaikoina ilmettä rukataan uuteen uskoon ja voi olla, että muutakin tapahtuu.

Olisimme iloisia jos saisimme kommentteja, parannusehdotuksia, kritiikkiä jne. keskustelupalstalle. Minulle voi lähettää myös sähköpostilla viestejä osoitteeseen visa.nurmi (at) kaufmann.fi

Kiitos jo etukäteen!

2.3.2009

Kannu sekaisin

Kannuvalimo on nyt vähän sekaisin, kuten huomannette. Joku oli päässyt hakkeroimaan sivulle satoja “lääkemainoksia” ja se sotki sivurakenteen.

Yritetään panna kuntoon mahdollisimman pian!

Terveisin Kannu-tiimi

Aihe: : Kommentit (1) : admin


23.4.2008

Blogistressiä?

Mistä bloggaisin tänään, löytyisikö uusi näkökulma, miten kirjoittaisin vielä paremmin kuin viimeksi? Tai ylipäätään: mistä löytäisin ajan, tarmon, idean kirjoittamiselle? Ettei vain Kannuvalimo aiheuttaisi stressiä?

Yhdysvalloissa on viime kuukausina ainakin kaksi 50 – 60-vuotiasta miestä kuollut sydänkohtaukseen liiasta bloggaamisesta – 40-vuotias selvisi omasta kohtauksestaan hengissä, Tukholman Metro-lehden siteeraama New York Times kertoo.

Tukholmalaisen Stessikeskuksen psykologi Georgio Grossi analysoi artikkelissa liian vakavamielisen bloggaamisen oireita: ”Yllä valvotaan, vatvotaan asioita, ollaan huolissaan, mietitään uusia tapoja olla aina askelen edellä omissa kirjoituksissa”. Jutun mukaan bloggareilla on tarve tulla nähdyiksi ja huomatuiksi: oma pää pitää nostaa muita ylemmäksi, mieluiten kriittisillä jutuilla, mikä lisää stressiä.

Ruotsalainen julkkisbloggari ”Blondinbella” eli Isabella Löwengrip taasen kertoo, että seinä oli nousta vastaan viime kesänä, kun piti aloittaa lukion toinen luokka samalla, kun blogista oli tulossa osakeyhtiö. 17-vuotias Blondinbella teki kovasti töitä näkyäkseen kaikkialla – ja joutui sairaalaan pyörryttyään ylirasituksen takia. Lääkitykseksi määrättiin viiden päivittäisen blogin vähentäminen kahteen. Mutta pillerit ovat tainneet jäädä syömättä: toissapäivänä juttuja oli kahdeksan, eilenkin viisi ja tänä aamuna ensimmäinen kello 7.03. Huomatkaa kommenttien määrä!

Mitens on, Kannuveljet? Hakkaako sydän yön pimeinä tunteina? Kuka tunnustaa ensimmäisenä?

2.3.2008

Kannusta kajahtaa…

Kannuvalimossa on ollut hiljaista muutaman päivän ajan kaikkien kiireitten takia. Kävijöitä on silti riittänyt, kiitos vaan (helmikuussa kaikkien aikojen kävijäennätys) !

Mutta nyt aktivoidutaan: Eskolta on yllä kova juttu Venäjän par’aikaa käynnissä olevista presidentinvaaleista, Visa kirjoittaa tulevalla viikolla ruokapolitiikasta ja Tero-Pekkakin on terottamassa kyniään.

Aihe: : Kommentit (0) : admin