Naantalin tulipalon kuolonuhrit eivät päässeet talosta ulos, koska kolmikerros-lämpöikkunaa ei paniikkitilanteessa saatu tarpeeksi nopeasti rikotuksi. Palon tutkijat suosittelevat tuhansien samanlaisten ikkunoiden omistajia varautumaan hätätilanteeseen moukarein ja lyömään lasin rikki reunasta, ei keskeltä.

Autoradiossa kuulen lääkärin kertovan, miten sylilasten korvatulehdus on paras ehkäistä: vauvan ei pitäisi imeä maitoa äidin rinnasta tai tuttipullosta selällään, vaan pystyasennossa.

Hesarin kakkossivulla VTT:n tutkija kertoo, että Suomesta kyllä löytyy osaamista junien ja vaihteiden lämmittämiseen lumelta ja pakkaselta.

Jostain nettilehden pikkuartikkelista luen, että hammastahnan vaahtoa ei saa huuhdella suusta vedellä, jotta fluori suojaisi hampaita.

Eilen vietin vähiä hiuksiani nostattavan illan ruotsalaisen Svenska Dagbladetin journalistin ja menestyskirjailijan Mats-Eric Nilssonin kertoessa ruokateollisuuden elintarvikkeista, joiden monin tavoin vaarallisista lisä- ja korvikeaineista eivät aina edes ruoan tuottajat tiedä, myyjistä ja kuluttajista puhumattakaan.

Kuinka paljon arkipäivää helpottavia, elämäämme pidentäviä tai jopa kuolemaamme ehkäiseviä asioita pantataan, salataan, kielletään tai ei ymmärretä kertoa, jos kukaan ei huomaa tai osaa kysyä? Tarvitaanko vain harvoille itsestään selvien asioiden julki saattamiseen viiden nuoren kuolema tai journalisti, joka aurinkorannalla sattumalta tihruaa suosikkijäätelönsä E-numeroviritteisen tuoteselosteen? Mekö muka elämme informaatioyhteiskunnassa?

Kenen on vastuu? Kuka kertoisi meille?

Kertokaa, te Kannustelijat, lisää! Tiedättekö, mitä muut eivät tiedä? Tiedättekö, mitä haluaisitte tietää?

*****

Päivän uskomattomin uutinen: Mauri Antero Numminen täyttää ylihuomenna 70 vuotta!

Klassisen musiikin uraputkeni iloisimpia sivupolkuja on ollut tutustuminen tuohon mainioon taiteilijaan, joka sitä paitsi on mahdottoman mukava ja viisas ihminen. Apropos klassinen musiikki: M.A. kertoo Hesarin haastattelussa astelevansa nykyään mieluummin säveltäjänä tuolla omalla sivupolullaan: ”Hämmentävää tämä on minustakin, mutta nykyään oikeaa vastakulttuuria voi olla vain syvään yleissivistykseen perustuva korkeakulttuuri, jota ei tehdä minkään miellyttämiseksi. Ja sellaisesta on kova pula, sillä viihdyttäminen on ottanut vallan aivan kaikissa taiteissa.”

Dägä, Dägä, M.A.! Onnea!

P.S. Olisin laittanut juttuun Hesarin Ihmiset-osan haastattelusta nettilinkin, mutta en löytänyt – onko jollekulle sattunut silmään?

Kun aikoja sitten pyöritimme muutamia radioasemia, nousi niiden myötä paikallisiksi julkkiksiksi aika monta nuorta ihmistä. Yksi talon tavoista oli, että sellaiselle henkilölle yökerhon jonon ohittaminen tyylillä “ettekö tiedä kuka Minä olen?” oli suora irtisanomisperuste. Oli siis voimassa yleisohje, jonka mukaan omaa (vaikka sitten vähäistä) asemaa ei saanut käyttää yksityisen edun ajamiseen.

Jäin miettimään tätä Matti Vanhasen ajettua pääministerillisen tykistönsä asemiin sen tuloksena, että oman kaupan hyllystä ei löytynyt Valion kalliimpaa kotimaista maitoa vaan Arla-Ingmanin halvempaa kotimaista maitoa ja sen rinnalla vielä halvempaa ruotsalaista. Hokki- Elanto käänsi väliintulon johdosta maitojunansa ja Valio kiitti.

Voidaan tietysti sanoa, että M.Vanhanen oli blogissaan yleisellä kuluttajan asialla. Väkisin hiipii mieleen, että olisi sittenkin kannattanut noudattaa varovaisuutta. Voin vain kuvitella, millainen meteli nyt nousee, jos ensi vaaleissa huomataankin Valion antaneen kannatusilmoituksia Keskustan tai Vanhasen julkaisuihin. Ei olisi uskonut Vanhasen antavan näin helppoja aseita vastustajien käsiin, vallankin kun kyseessä ei ole ihan mikään politiikan maitoparta.

87 -vuotiaan Helge Heralan poismeno ei ollut yllätys mutta haikeaksi vetävä uutinen kyllä. Hegulin ansioita (yli 60 elokuvaroolia, lukematon määrä näyttämövoittoja, pitkä ura televisiossa) käsitellään monissa muistokirjoituksissa, joten sallittakoon pieni henkilökohtainen  turkulainen muistelo.

Helge Heralahan tuli takaisin Turkuun 80-luvun alkaessa pyörittämään kymmeneksi vuodeksi Heralan leipomoa. Yhtiön lihapiirakat ovat jääneet turkulaiseen makumuistiin samalla tavalla kuin Nurmi&Sulosen tuotteet, joita piti ostaa erityisesti Maariankadulla sijainneesta pikkiriikkisestä myymälästä. Hegulilla oli tapana markkinoida lihiksiään tuomalla laatikollinen näitä herkkuja vasta perustetun radioasemamme respaan. Kohtaamisemme olivat meluisia ja iloisia, Heguli ei varsinkaan nauraessaan käyttänyt sordinoa.

Sama riehakas veikko muuntautui vanhoilla päivillään koskettavasti Turun kaupunginteatterin näyttämöllä kuuroutuvaksi taidemaalari Goyaksi ja palasi näin teatterilliseen kotiinsa: samoilta palkeilta alkoi Hegulin ja Marja Korhosen teatteriura vuonna 1945.

Diabetes vei Helgeltä jalat ennen kuin iso mies lähti. Lapsenuskoisena haluan toivoa, että nyt Heguli steppaa taas.

Siis mikä peli? No tietenkin hallituksen arvonlisäveroarvonta! Hallitus pääsi yllättäen yhteisymmärrykseen koko paketista. Oikea rivi on 22-12-8, joka kuitenkin muutetaan ensi heinäkuun alussa muotoon 23-13-9.

Pakettiin sisältyy yksi merkittävä asia, ravintolaruoan veron laskeminen 13 prosenttiin, samaan kuin elintarvikkeet nousevat heinäkuussa. Hieno juttu, lopultakin! Voisihan tuota vielä repostellakin, vaan kannattaako.

Ratkaisu on luova ja onnistunut kun kaikki saivat haluamansa, kukaan ei menettänyt kasvojaan ja uusia maksuvälineitä keksittiin karkista ja limusta. Kuin kruununa kaikelle tälle opposition Jutta Urpilainen toteaa: ”Hölmöläisten hommaa!”.

Ruoka on pysynyt ja tuntuu pysyvän otsikoissa. Veron jälkeen peli liha- ja kalatiskeillä on puhuttanut. Lukekaapa aiheesta kolumnini tämän aamun Hesarista.

Ikävä juttu on myrkkysienien syömistapaukset. Ehkä itsestään selvää asiaa ei korosteta tarpeeksi, niiden kanssa ei ole leikkimistä.

Kun luin viime viikon perjantain Hesarista nimimerkillä ”Asiakkaiden ja paremman laadun puolesta” laaditun mielipidekirjoituksen ”Tuoretiskillä myydään surutta vanhaa kalaa”, tajusin oitis, että tästä nousee vielä haloo. Kun lehti vielä poikkeuksellisesti – ja ymmärrettävästi – julkaisi jutun nimimerkillä, olin varma, että taustakin on varmistettu.

Reaktioita asiaan ei tarvinnut kauan odottaa. Jo seuraavana päivänä asiasta sai lukea lisää niin päivälehdistä kuin myös netistä.

Myös keskustelu alkoi vyöryä. Ilta-Sanomien keskustelupalstalla on aiheesta tätä kirjoitettaessa lähes viisi sataa kommenttia. Yksi synkkä asia yhdistää niitä: samanlaista tapahtuu kaikkialla. On tapahtunut aina ja tapahtuu vieläkin.

Huominen Turun Sanomat tulee nettisivujensa mukaan kertomaan kaksi tarinaa Turun seudulta.

”Nonnih, tätähän minä aina olen sanonut, vanhaa kalaa!” Näin voisin tuulettaa, sillä on ollut huolissani kalan myynnistä aina ja saanut tarkasta syynistä huolimatta vanhaa kalaa ja vanhaa lihaa ostoskärryyni. Eivätkä ne ole vanhentuneet omassa kylmäketjussani.

Mutta en tuuleta, vaan olen murheellinen. Murheellinen, että tällaista tapahtuu. Ja murheellinen siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vaikka Evira alkaisi painattaa minkämoisia laatutarroja kauppojen oviin, palvelutiskitoiminta kaupassa kuolee lopullisesti. Nyt on hyvä syy lopettaa kallis palvelu. Asiakkaitten luottamus on tapettu ’muiden vastuuttomalla toiminnalla’.

Se olisi todellinen sääli ja takapakki kehityskululle, jota aika ajoin on ollut nähtävillä. Suomessa nimittäin on edelleen hyviä palvelutiskejä, tuoretiskejä, joilla itsekin asioin mielelläni.

Olisiko sama lääke hyvä kuin vaalirahasotkujen selvityksessä: nimet esille?

Ei tarvi kapakoiden ryhtyä lakkoilemaan. Nyt kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ravintolaruoan alv on laskettava myös.

Ja suoraan 12 prosenttiin. Katainen on paha kun tohti ehdottaa 14 prosentin kantaa. Hui!

Yhdentekevää kuinka homma hoituu, kunhan hoituu. Eikä omanarvontunnosta  tarvi tinkiä. Sitä paitsi vaalikarjan muisti on niin lyhyt, ettei lausuntoja rikkaitten ravintolassa syömisen tukemisesta saati ”joskus myöhemmin” –jutut häiritse.

Hans Välimäki kolumnoi tänään vauhdikkaasti Kauppalehden kolmossivulla, jossa hänen kesätauolla ollut palstansa taas alkoi pyöriä. Aiheena on ravintolaruoan arvonlisävero ja sen alennuksen pihtaaminen.

Kirjoituksessa kyytiä saa keskusta, joka Välimäen mukaan on kaiken syntipukki. Eikä hän väärässä olekaan. Tuntuu, että Vanhanen ja Korhonen joukkoineen ovat ottaneet ravintolat suorastaan kiusaamisen kohteeksi. Vai mitä muita johtopäätöksiä Sirkka-Liisa Anttilan ”ruoan alv nollaan”-kampanjoinnista voi tehdä?

Rikkaat syövät ravintolassa on kepun ajatus. Siinä ajatuksen lennossa unohtuu ravintolan rooli suomalaisessa ruokaketjussa.

Hans Välimäki provosoi ravintoloita lakkoon. Viikoksi kiinni koko elinkeino. Katsotaan sitten miten suu pannaan?

Tragikoominen koko asia. Vuosikausia koko asia vyörytettiin EU:n päälle. Eivät anna lupaa, selittivät päättäjät. Nyt kun lupa on, ei puuhaan tartuta.

Saas nähdä millä argumenteilla Vanhanen tulee torpedoimaan Kataisen tänään tekemän ehdotuksen yhteisestä 14 prosentin verokannasta sekä ravintoloissa, että päivittäistavarakaupassa. Semmoinen ratkaisu kun olisi paitsi kansantaloudellisesti perusteltu, myös reilu.

Jos esitys kaatuu, lakkoon vaan!

Lisäys: sieltähän se tuli, kepun tyrmäys Anttilan ja Kallin suulla…

Eilen oli tärkeä päivä. Puolentoista vuoden uurastus palkittiin kun uusi ruokakirjamme Mojo saatiin käteen.

Siis kenen meidän? Niinpä: tekijöinä ovat itseni lisäksi tietenkin Antti Vahtera ja uutena jäsenenä Iiro Rantala.

Kun aloimme Antin kanssa suunnitella menestyksekkään Skandimanian jälkeen uutta kirjaa, päätimme, että se on ihan jotain muuta mitä ennen on nähty. ”Kytketään siihen musiikki ja viedään nettiin”, päätettiin. Silloin syttyi lamppu jazzista ja Iirosta.

Teema Mojo aukeni musiikin kautta, vaikka se on terminä myös ruokaa, magiaa ja ties mitä.

Tehtiin värikäs kirja täynnä kiinnostavaa ruokaa, jossa jokaisessa annoksessa on jokin juttu, mojo. Mukana on soittolistoja, nuotteja, matkakertomuksia ja huulenheittoa. Netissä voi ladata musiikkia, katsoa videoita ja nauttia esimakua resepteistä.

Ensi-innostus markkinoilta lupaa hyvää, saa nähdä mihin päästään. Se ratkaisee myös strategiamme tuleviin kirjahankkeisiin, onhan tämä nyt jo kymmmenes kirjamme.

Huomenna kuitenkin huudetaan ilosanomaa Turun taiteiden yössä Turun Kansallisessa kirjakaupassa klo 18.45. Se on mukavaa puuhaa.

Mojon nettisivut aukenevat huomenna.

Juoksuttaminen aiotaan lopettaa armeijassa. Asian uutisoi kaikki media tänä aamuna, mutta ainoastaan Uusi Suomi keksi kysyä mitä mieltä Timo T.A. Mikkonen asiasta on. Ilmeisesti Mikko Alataloa ei ollut tavoitettu?
* * *
Vaalirahasotkun seuranta alkaa kiusallisesti muistuttaa takavuosien Ruokolahden leijona –juttua. Kierrokset koko hommassa vaan lisääntyvät ja eri mediat ovat valinneet omia tutkintalinjojaan asiaan. Aamulehti käytti tänään ensimmäistä kertaa uutisoinnissaan sanaa, joka on ollut mediaa seuraaville alusta asti selvää: ”Kauppinen valehteli Kevan hallitukselle”.

Miksi muut eivät sitten ole valehdella-sanaa käyttäneet, johtunee siitä, että on niin monia samaa tarkoittavia ilmauksia kuten: muistamattomuus ja ”puhun niin totta kuin osaan”.
* * *
Trendikäs ja aina kiinnostava Monocle listasi maailman haluttavimmat kaupungit. Ykköstilan vei Zürich ja Helsinki oli upeasti viides. Kööpenhamina nappasi kakkossijan ja Tukholma jätettiin maaottelussa taaksemme kuudenneksi.
* * *
Hieno juttu sateisessa Suomessa on kantarellien putkahtelu pintaan metsässä. Ja kauppoihinkin on ilmestynyt virolaisia kantarelleja, jotka ovat erinomaisen hyviä, jopa tutkitusti suomalaisia puhtaampia.

Viikonlopuksi kantarellirisottoa, ohje seuraavalla sivulla
(lisää…)

Suomalaisten tärkeä kesäharrastus on grillaus. Grillille kokoonnutaan polttamaan makkaraa ja kuivattamaan jos jonkinlaista lihaa. Media tekee kaikkensa markkinoidakseen grilliä helppona ja hauskana tapana valmistaa ruokaa. Hauskaahan tuota on katsoa kauempaa, mutta helppoa se ei ole.

Paitsi jos tyytyy grillaamaan kaiken puhkikypsäksi ja jättämään makkarat sisältä kylmiksi.

Tosigrillaaja ei toimi noin. Hän valmistelee kaiken kunnolla, pitää huolen, että grilli on juuri oikean lämpöinen ja että lämpöä riittää koko grillauksen ajan jos kyseessä on puu- tai hiiligrilli.

Luulliset siipikarjan ja possun osat ovat kaikein vaativimpia. Miten saada niistä meheviä ja kypsiä?

Käytä epäsuoraa grillausta, jos osaat, tai esivalmistele uunissa/keittämällä. Broilerin lihat 175°C uuniin ja porsaankylki/rimpsuluut suolaveteen kiehumaan. Mausteet pintaan ja grillillä viimeinen silaus! Helppoa ja viisasta…

Keitettyä porsaankylkeä grillattuna

1 kg luullista porsaankylkeä, lihaisaa!
5 l vettä
250 g suolaa

Mittaa veteen suola ja anna kiehua, kunnes se on liuennut. Nosta porsaankylkipalat kuumaan liemeen. Kun vesi alkaa uudelleen kiehua, kerää reikäkauhalla vaahtoa pinnalta pois. Anna kylkipalojen kiehua hiljalleen runsas puoli tuntia. Tarkkaile, ettei liha kypsy liian hajoavaksi. Nosta lihat reikäkauhalla liinan päälle, jotta kaikki liemi valuu pois. Sivele jäähtyneisiin kylkipaloihin marinadia ja grillaa maltilla kauttaaltaan rapeiksi. Sivele lihoille marinadia grillauksen aikana ja myös sen jälkeen.